Miamissa valepukuhommissa työskentelevä FBI:n agentti Frank ”Ponch” Poncherello (Michael Peña) lähetetään Los Angelesiin tutkimaan sisäpiirin tekosilta vaikuttavia ryöstöjä ja monitaitoinen mies soluttautuu paikallisen poliisin moottoripyöräyksikköön. Parikseen Ponch saa kyllä prätkänsä hallitsevan entisen X-Games-mestarin, mutta älykkyysosamäärältään lentopalloa vastaavan Jon Bakerin (Dax Shepard), jonka kanssa yhteistyö ei oikein ota tuulta alleen. Mutta kunhan hetki törmäillään, tuhotaan irtaimistoa ja heitetään alatyylistä läppää, päästäänhän sitä sen suuren konnuudenkin jäljille.

Ei nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeä, sanotaan. Tässä tapauksessa asia on kuitenkin niin, että kyllä se pahentaa ja se mies on ohjaaja/käsikirjoittaja/tuottaja ja itsensä pääosaankin kiinnittänyt Dax Shepard, jonka Oy Minä Ab-hanke, jonka versio vanhasta 1970-luvun jenkkitelkan hittisarjasta ChiPs on meillä kaiken lisäksi saanut kuluvan vuosituhannen typerimmän nimen, Paskalakit pyörillä.

Toimintakohtauksissa on paikoin kiitettävää kekseliäisyyttä ja oikeat stuntit ovat saaneet kyllä ansaita liksansa kaahailukohtauksissa, mutta kun tarinassa jokainen inspiroituneempi hetki hukataan alatyylisillä vitseillä höystetyksi törmäilyksi, lopputulos jää paitsi mauttomaksi, myös typeräksi. Kaikki henkilöhahmot ovat yhtä lailla umpikliseisiä, sillä porukasta löytyy niin pakollinen kiintiöhomo kuin pää punaisena huutava poliisipäällikkökin.

Monessa mukana ollut Michael Peña tekee kaikkensa ja on energisenä Ponchina paikoin jopa hauska ja sympaattinen, mutta jokainen kohtaus, johon olmi Shepard tunkee naamansa, lässähtää välittömästi epähauskaksi elvistelyksi. Sivurooleissa nähdään Vincent D`Onofrio, Adam Brody, Kristen Bell, Maya Rudolph ja Jane Kaczamarek. Remaken jo julkisesti haukkumaan ehtinyt, alkuperäinen Ponch, Erik Estrada, piipahtaa kuvissa ambulanssikuskina.

Samapa se, mihin Dax Shepard rahojaan ja aikaansa tuhlaa, mutta turhaa Paskalakkien kaltaisten hengentuotteiden tuominen julkisesti nähtäväksi kyllä on.