Eletään 1970-luvun alkua Yhdysvalloissa, kansalaisoikeustaistelun aikaa. Colorado Springissakin valkoisen enemmistön juutalaisvihan ylittää ainoastaan viha mustia kanssaeläjiä kohtaan. Ron Stallworth (John David Washington) on kaupungin poliisilaitoksen ensimmäinen musta viranomainen, eikä aikaakaan kun energinen ja kekseliäs mies on saanut jo etsivän statuksen. Ensi töikseen Ron ottaa puhelimitse yhteyttä paikallislehdessä mainostavaan rasistiseen äärijärjestö Ku Klux Klaniin, jonka paikallinen vetäjä Walter Breachway (Ryan Eggold), Stallworthin yllätykseksi, ihastuu valkoista punaniskaa esittävään viranomaiseen ja kutsuu tämän nopeasti tutustumaan järjestön toimintaan henkilökohtaisestikin. Sattuneesta syystä tapaamiseen Stallworth tarvitsee kollegansa Flip Zimmermanin (Adam Driver), joka ihonvärinsä puolesta kelpaa jäsenyyttä hakevaksi henkilöksi. Pian kaksikko on luonut yhteyden jopa Klaanin suurvisiiriin David Dukeen (Topher Grace), mutta tilannetta mutkistaa myös vaarallinen salajuoni, jonka todellisena vetäjänä toimii rasisteista rasistisin, Felix Kendrickson (Jasper Pääkkönen), vaimonsa Connien (Ashlie Atkinson) kanssa.

Cannesissa viime keväänä palkittu BlacKkKlansman on kaikin puolin täydellinen Spike Lee Joint, kuten afroamerikkalaisten kovaäänisin kannattaja Hollywoodissa elokuviaan kutsuu. Sanomaltaan sähäkkä, rankkoja sanoja täyteen tupattu julkilausuma, joka on kätketty jännärin ja sysimustan komedian kaapuun, on kuitenkin huomattavasti pelottavampi kuin hauska, vaikka hirsipuuhuumoriakin on varsinkin hahmogalleriaan tupattu paikoin rankallakin kädellä. Käsikirjoitus, joka on Leen, David Rabinowitzin, Charlie Wachtelin ja Kevin Willmottin käsialaa, perustuu, uskomatonta mutta totta, Ron Stallworthin omiin muistelmiin tämän lainvalvojauran alkutaipaleelta.

Pääkuvaaja Chayse Irvinin rosoinen ja runtattu värimaailma tuo mieleen 70-lukulaiset blaxploitaatio-elokuvat, joihin myös viitataan muutamaankin otteeseen. Leen vakkarisäveltäjä Terence Blanchardin score iskee myös aikalaishermoon napakasti.

Verenperintönä vahvan presenssin isältään Denzelilta saanut John David Washington on erinomainen valinta pääroolin Ron Stallworthiksi, jonka synkka niin indie-genressä kuin megaleffoissakin sutjakasti viihtyvän Adam Driverin kanssa on liki täydellinen. That `70s Showsta yhä tunnetuin Topher Grace nähdään KKK:ta valtakunnan politiikan huipulle vievänä David Dukena, Laura Harrier Roniin ihastuva aktivisti Patrice ja Corey Hawkins Black Power -liikkeen johtohahmo Kwame Ture. Jo mainiossa I, Tonya -elokuvassa (2017) yhden viime vuoden uskottavimmista idiooteista valkokankaalle hahmotellut Paul Walter Hauser on KKK:n suurääliö Ivanhoe ja Adam Baldwin introssa näkemyksiään rotupolitiikasta esittelevä tohtori Kennebrew Beaureguard. Michael "Steven veli" Buscemi on Stallworthin ja Zimmermanin soluttautumispelin kolmas lenkki Jimmy, Ken Garito kersantti Trapp, Robert John Burke poliisipäällikkö Bridges ja legendaarinen Harry Belafonte Jerome Turner, jolla on mustille opiskelijoille karmea tarina kerrottavanaan.

Suomalaisia varmasti eniten kiinnostava seikka on se, miten meidän oma Jasper Pääkkösemme pärjää? Ja hyvinhän mies vetää. Felix Kenrdickson on BlacKkKlansmanin sairain hahmo, äärirasistisen punaniskan prototyyppi, jonka yksikään sana ei elokuvassa edusta mitään hyvää. Siinä määrin vakuuttavaa on Pääkkösen vihan täyttämä läsnäolo, että luulisi roolin poikivan lisätöitäkin rapakon takana, kunhan ei nyt liikaa joutuisi profiloitumaan vastenmielisiä psykopaatteja esittämään.

BlacKkKlansman on Spike Leen paras elokuvaa vuosiin, rankka reissu, jonka viimeiset dokumentaariset kuvat herättävät kysymyksen, onko mikään tässä hullussa maailmassa muuttunut?