Helsinki, 1945. Sodan jälkeen hitaasti elpyvässä maassa taidemaalari Tove Jansson (Alma Pöysti) etsii itseään. Taiteilijaperheen kasvatilta kuvanveistäjä-isä Viktor (Robert Enckell) toivoo paljon, mutta Toven maailma on muutakin kuin maalaamista. Samaan aikaan kun boheemielämä ja kasvava maine Muumi-tarinoiden tekijänä nousevat kansainväliseksi ilmiöksi, Tove rakastuu tulenpalavasti teatteriohjaaja Vivica Bandleriin (Krista Kosonen), jonka kanssa vietetty lyhyt suhde ajaa taiteiljaa itsenäistymään ja löytämään elämälleen sen todellisen tarkoituksen.

Zaida Bergrothin (Skavabölen pojat (2009), Hyvä poika (2011), Miami (2017), Marian paratiisi (2019)), ohjaama ja Eeva Putron käsikirjoittama Tove on tyylikäs elokuva yhdestä rakastetun taiteilijan, Muumipeikkojen äidin elämän vaiheesta, jolloin epävarmasta ja suuntaansa etsivästä naisesta kasvoi kokonainen.

Tove on kaunis kertomus aidosta ihmisestä, joka etsii paikkaansa muiden joukossa, löytää itsensä ja ulkoisista paineista huolimatta uskaltaa elää elämäänsä haluamallaan tavalla. Samalla se on tarkka ja herkkä, vuosikymmenen ajan kattava kuvaus taiteen tekemisestä ja siitä, miten luomistyö voi joskus ottaa vallan ja ohjata tekijäänsä oudoille, mutta myös äärimmäisen palkitseville poluille. Kotimaisittain kovalla, yli kolmen miljoonan euron budjetilla tehty elokuva on epookiltaan eläväinen ja ajankuvaltaan aito, mutta teknisestä tyylikkyydestään huolimatta se sortuu taitelijakuvausten kliseisiin pitkine tuijotuksineen ja alleviivauksineen.

Sivurooleissa on hyviä näyttelijöitä ja kokonaisia rooleja, mutta Tove on paristi teatterinlavallakin Janssonin roolin vetäneen Alma Pöystin näytös. Pöysti on yhtä aikaa hauras ja herkkä, mutta myös kiveäkin kovempi ja omapäinen sielu, jonka elämänhalu osoittaa, että vaikka ajat muuttuvat, ihmisen halu rakastaa ei ole kadonnut minnekään. Krista Kosonen tekee hyvää työtä ”kauniina lohikäärmeenä”, epäluotettavana  Vivica Bandlerina, joka ikuistui muumitarinoihin Toven kanssa Tiuhtina ja Viuhtina. Hyvä on myös Shanti Roney Atos Wirtasena, Toven rakastettuna älykkökansanedustajana, jonka hahmo oli Nuuskamuikkusen esikuva. Joanna Haartti on Tuulikki Pietilä, kumppani, jonka kanssa Tove vietti loppuelämänsä.

Taiteellisesti tasokas, mutta paikoin turhasti venytetty kuvaus rakastetun taiteilijan elämästä.