Loretta Sage (Sandra Bullock) on menestynyt, mutta arkeologimiehensä kuoleman jälkeen julkisuudesta vetäytynyt kirjailija. Lorettan kirjojen sankari on seikkailija Dash McMahon, jolle olemuksensa kansikuvissa on antanut miesmalli Alan Caprison (Channing Tatum). Lorettan agentti Beth (Da'Vine Joy Randolph) patistaa suojattinsa ja Alanin markkinointikiertueelle, jonne ilmestyy myös eksentrinen miljardööri Abigail Fairfax (Daniel Radcliffe), joka on vakuuttunut, että Lorettan edellisessä kirjassa esittelemä salainen kaupunki on todellinen, ja hän haluaa sinne haudatun aarteen, Tulikruunun, keinolla millä hyvänsä. Fairfax kidnappaa Lorettan ja elämänsä esiintymislavoilla viettänyt Alan päättää ryhtyä ihka oikeaksi sankariksi. Avukseen hän palkkaa monitaitoisen Jack Trainorin (Brad Pitt), entisen Navy Sealin ja CIA:n erikoisoperaattorin. Tästä alkaa käänteikäs seikkailu, jonka aikana rintamalinjat muuttuvat muutamaankin otteeseen.

Neen veljesten Adamin ja Aaronin ohjaama ja Dana Foxin ja Oren Uzielin kanssa Seth Gordonin tarinan pohjalta kirjoittama The Lost City on kaikin puolin viihdyttävä yritys tuoda jo kadonnekksi luultu romanttinen toimintaseikkailugenre takaisin arvoiselleen paikalle. Ensimmäisenä The Lost City tuo tietenkin mieleen Robert Zemeckisin vuoden 1984 hittileffan Vihreän timantin metsästys, jossa niin ikään nyhverö kirjailijatar tempaistiin keskelle aarrejahtia villiin viidakkoon. Esikuvaa kunnioitetaan myös Brad Pittin henkilöhahmossa, jonka etunimi Jack on sama kuin Michael Douglasin Timantissa esittämän Jack Coltonin, sukunimi Trainor taas on kumarrus 2015 edesmenneelle Mary Ellen Trainorille, jolla oli aviomiehensä Zemeckisin ohjaamassa elokuvassa pieni, mutta tärkeä sivurooli.

The Lost City ei tule jäämään elokuvahistoriaan esikuviensa lailla, muutamien block pointtien ollessa hiukan liiankin helppoja, mutta se toimii silti vallan mainiosti, ollen hauska, vauhdikas ja muutamallakin yllätyskäänteellä höystetty parituntinen vauhtifilkka, jonka aikana ei arkea tarvitse sen suuremmin ajatella. Toimintajaksoissa on imua eikä tehosteissakaan valittamista, joten illan ajanvietettä valittaessa The Lost City täyttää harmittoman viihteen vaateet helpolla.

The Lost Cityn MacGuffin, Hitchcockin lanseeraama termi elokuvan henkilöitä motivoivasta kohteesta tai asiasta, tässä tapauksessa kadonnut kaupunki ja sen satumainen aarre, ei ole edes tärkeä, vaan pääpointtina on fiksusti keskittyä ihmisiin ja heidän kasvuunsa yhdessä ja erikseen. Ja tässä hankkeessa pääkaksikon Bullockin ja Tatumin kemia tuottaa tarvittavaa sähköä. Parin välinen läppä ja lätinä on nopeaa ja hilpeästi kipinöivää, jota tukee myös osuvasti kirjoitettu dialogi. Harry Pottereiden jälkeen Fairfaxin rooli on yksi Daniel Radcliffen onnistuneimpia, ronskisti yli vedetty narsisti, josta mies selvästikin on nauttinut. Brad Pittin rooli ei järin iso ole, mutta mies ottaa tilan haltuun välittömästi ja tuottaa muutamat leffan hauskimmista ja vauhdikkaimmista hetkistä.

Passelisti pirteä pastissi vanhan hyvän ajan seikkailuelokuville, jonka lopputekstien alle on piilotettuna vielä pikku yllätys.