Kun entinen elokuvatähti Elisabeth Sparkle (Demi Moore) saa kenkää fitness-ohjelmastaan liian vanhana, hän tutustuu uuteen eliksiiriin, Substanceen. Mystinen aine muuttaa Elisabethin nuoreksi ja kauniiksi Sueksi (Margaret Qualley), erilliseksi olennoksi, jolla on oma mieli. Kun Suen ura lähtee rakettimaiseen nousuun, se herättää Elisabethissa kateutta, mutta Substancen käytöllä on myös tarkat säännöt, joita ei ole syytä rikkoa.

Ultraväkivaltaisen kostodraaman Revenge (2017) tekijänä läpilyöneen Coralie Fargeatin ohjaama ja käsikirjoittama, parhaasta käsikirjoituksesta Cannesissa palkittu The Substance on rankasti nykyaikaisia kauneusihanteita ravisteleva draama, taide- ja kauhulokuvien konventioita kovalla kädellä muokkaava Dorian Gray-variaatio ikuisen nuoruuden etsimisestä. Surrealistinen bodyhorror ulvoo ja kirkuu samoissa sävellajeissa kuin genren kuninkaan David Cronenbergin visvaisimmat visiot ja mikä ilahduttavinta, Fargeat luottaa old school-efekteihin, käsin tehtyihin metamorfooseihin luoden valkokankaalle ehkä groteskeimmat ja sekopäisimmät visiot sitten John Carpenterin mestariteoksen The Thing vuodelta 1982. Vaikka iskuja piisaa koko 140 matkalle, finaaliin Fargeat virittää sen tason plasmabakkanaalin, että villtävän ironinen loppukuva pysyy mielessä pitkään.

The Substance kritisoi laserin tarkoilla huomioilla narsistista pintaliitoa ja elämäntapaa, täyttäessään makaaberin monsterimuhennoksensa sysimustalla huumorilla. Benjamin Kracun tiukkoja lähikuvia suosiva kameratyöskentely yhdistettynä Fargeatin, Jérôme Eltabetin ja Valentin Feronin partaveitsen terävään leikkaukseen tekevät kokemuksesta teknisesti täydellisen. Todelliset sankarit Fargeatin visvaisen viihteen taustalla ovat myös erikoisefektitaiturit Olivier Afonsa, Pierre-Oliver Persin ja Stéphanie Guillon, joille voi hyvinkin povata sitä alan arvostetuinta palkintoa, Oscaria, tehdystä työstä, sillä jälki on sellaista, josta alan mestarit kuten Rick Baker ja Rob Bottinkin olisivat ylpeitä. Homma onkin Ranskassa hyvin hanskassa. Täytyy vain ihmetellä (ja kiitellä) sitä, että elokuvatarkastamo on antanut näinkin rajulle, äänimaailmaltaankin groteskille ja yksityiskohtaisesti mitä irvokkainta väkivaltaa esittelevälle elokuvalla vain K-16 ikärajan? Syy lienee siinä, että pohjimmiltaan The Substance onkin syvältä satuttava satiiri, vaikkakin ehkä genrensä erikoisin edustaja vuosikausiin.

Demi Moore tekee uransa rankimman roolin kehonsa ja ulkomuotonsa kautta elävänä Elisabethina, joka menettäessään tärkeimpänsä, päätyy epätoivoisiin tekoihin. Erinomainen on myös Margaret Qualley Suena, joka piirtää satuttavan todellisen kuvan nykyaikaisesta naisihanteesta. Dennis Quaid vetää niin ikään uransa ällöttävimmän roolityön mihin tahansa valmiina tv-tuottajana Harveyna, jonka nimestä ei ole vaikeaa vetää yhtäläisyyksiä limaisiin Hollywood-pomoihin.

Hurmeiseissa visioissaan ja pidäkkeettömässä roiskutuksessaan The Substance voi hyvinkin olla herkemmille katsojille fyysistä pahoinvointia aiheuttava elämys, mutta meille vanhan kunnon bodyhorrorin ystäville se on täydellistä taikaa.