Suurkaupunki Uusi Rooma on lopun edessä. Kansalaiset kapinoivat ja ovat tyytymättömiä äärikonservatiivisen pormestari Franklyn Ciceron (Giancarlo Esposito) tapaan johtaa. Kaupungin haluaa kuitenkin keksimällään megaloni-aineella pelastaa arkkitehti Cesar Catalina (Adam Driver), mies, jolla on kyky pysäyttää aika, mutta salaliitot vallan korkeimmilla portailla uhkaavat kaikkea uudistumista. Valtaa pitävät käsissään myös Cesarin setä, ökyrikas ja umpikiero Hamilton Crassus III (Jon Voight) sekä tämän populistiseen politiikkaan hyppäävä poika Clodio (Shia LaBeouf).

Arvostan yli kaiken tinkimättömiä tekijöitä, oli kyseessä sitten mikä tahansa taidemuoto. Arvostan oman tiensä kulkijoita ja riskinottajia, vaikka uhkana olisi kaiken menettäminen. Siksipä tuntuukin lähes synniltä kritisoida yhden aikamme arvostetuimman elokuvantekijän todennäköisesti viimeiseksi jäävää teosta. 40 vuotta suunnittelua ja 120 miljoonan dollarin budjetti omasta taskusta. Siinä pohjat Kummisedillä ja Ilmestyskirja. Nyt! -elokuvilla itsensä historiaan sementöineen, jo 85-vuotiaan Francis Ford Coppolan pitkäaikaisen unelman, oopperamaisen Megalopolis -elokuvan takana.

Coppolan käsikirjoittama Megalopolis on mielikuvituksellinen scifi-draama, Batmaneiden Gotham Cityn mieleen tuovissa hulppeissa lavasteissa vertauskuvia ja symboliikkaa tulviva eeppinen madonluku ihmisen viimeisistä ponnistuksista mahdottomassa maailmassa. Teknisesti Megalopolis on toki silmiä hivelevän kaunis, jonka on taannut Coppolan kanssa jo aiemminkin työskennellyt mestarikuvaaja Mihai Mălaimare Jr. Rooman valtakunnan historiasta tuttujen henkilöiden mukaan nimetyt hahmot toimivat kuin Shakespearen tragedioissa, jonka tuotannosta muistuttaa myös välillä huvittavan mahtipontinen dialogi.

Tyylillisesti aina Ben-Hurin kilpa-ajoista The Matrixin visioihin asti kuvastoaan lainaava ja venyttelevä Megalopolis on saippuaoopperamainen moraliteetti, jossa sekoittuvat epätasaisesti perhedraama, poliittinen juonittelu, yhteiskuntakritiikki sekä tieteiselokuva, mutta lopputulema ei ole osiensa summa, ei lähelläkään. Se on tukkoon tupattu paketti kaikkea mahdollista, mitä Coppola on keksinyt mukaan liittää, mutta mitään tietä ei kuljeta loppuun, joten lopputekstien tullessa katsoja on paitsi kuin puhki hakattu, myös typertynyt: Tässäkö tämä oli? Miten meni niinku omasta mielestä?

Adam Driver, Giancarlo Esposito, Jon Voight, Shia LaBeouf, Nathaniel Emmanuel ja Aubrey Plaza näyttelevät roolinsa joko pahasti yli tai ali, lausuen ja huutaen heille kirjoitettuja fraaseja ja latteuksia kuten ammattilaisten pitääkin. Mukana kuvissa käyvät myös Dustin Hoffman sekä ohjaajan sukulaiset, sisko Talia Shire ja tämän poika Jason Schwartzman. Kertojana toimii Cesarin hovikuski Fundi Romainen, jonka roolissa nähtävä Laurence Fishburne oli jo alaikäisenä mukana Ilmestyskirjassa, jonka kuvauksissa vuonna 1970-luvun loppupuolella ohjaaja oli jo ensimmäisen kerran hahmotellut Megalopolisin suuntaviivoja.

Jos Megalopolis jää, kuten nyt jo hyvin vaikuttaa, Francis Ford Coppolan testamentiksi, jättää se sekavan jälkimaun. Viimeinen yritys palauttaa kunnian päivät epäonnistuu pahasti ja herättää ihailun sijaan vain myötätuntoa ja sääliä. Auringonlaskuun on tullut varjo, mutta silti arvostan, arvostan paljon.