Beckett (Mo Gilligan) on itsekeskeinen kissan rohjake, joka asustaa mehiläistutkija Ruusan (Simone Ashley) luona. Pulskan katin auvoisa arki häiriintyy, kun Ruusan exä Lari (Dylan Llewellyn) tekee paluun ja kissa menettää keppostellessaan henkensä. Selviää, että kyseessä oli jo yhdeksäs kerta, joten tarina on päättymässä, mutta taivaan portilla vahtiva maaginen eläinlääkäri Rauha (Sophie Okonedo) päättää antaa hännäkkäälle vielä yhden mahdollisuuden, mutta hommaan liittyy juju: Beckettin pitää oppia elämään kunnolla ja tehdä se eri eläinten nahoissa. Samaan aikaan inha porfessori Keljo (Bill Nighy) suunnittelee kaikkien pörriäisten tuhoamista piittaamatta niiden elintärkeästä merkityksestä koko maapallon elämälle.

Brittiläisen animaatioveteraani Christopher Jenkinsin ohjaama Kissan 10 elämää pyörittää normin kohelluskomedian mukana myös tärkeää sanomaa pölyttäjien merkityksestä ihmiskunnan tulevaisuudelle, samalla kun se kyselee henkisempienkin asioiden perään. Pienimpien leffafanien vanhemmille voikin tulla elokuvan jälkeen selittämisen paikka elämästä, kuolemasta ja jälleensyntymisestä. Vaikka tarinan taustalla onkin vakavammat pohjavirrat, pikkuväkeä viehättänee eniten Beckett-kissan episodimaiset toilailut muun muassa rottana, papukaijana, hevosena, kalana, koirana ja torakkana, joista revitäänkin paikoin ihan hillitöntä huumoria. Teknisesti Kissan 10 elämää muistuttaa lauantaiaamun peruspiirrettyjä karrikoitujen hahmojen törmäilleessä liikkumattomien taustojen päällä.

Originaalit ääninäyttelijät tekevät hyvää työtä, varsinki Bill Nighyn katala tiedemies Keljo varastaa shown. Suomidubissa kuullaan mm. Kwan-yhtyeestä tutta Tidjan Bata (Beckett), Mimosa Willamoa (Ruusa), Vili Oravaa (Lari), Kaisla Löyttyjärveä (Rauha) ja kovasti kehuttua Taisto Oksasta Keljon roolissa.

Puolitoista tuntia pöhelöintiä ja muutama sanomallinen opetus lienee pikkuväelle ihan passeli määrä.