Asianajaja Rita Castro (Zoe Zaldaña) saa uransa oudoimman tehtävän, kun meksikolaisen huumekartellin armoton johtaja Juan ”Manitas” Del Monte (Karla Sofia Gascón) pyytää häntä auttamaan pääsyssä irti rikollisesta taustastaan, sovittamaan syntinsä ja muuttumaan naiseksi. Vuosia myöhemmin Ritan elämään astelee nainen, Emilia Perez, joka haluaa saada yhteyden lapsiinsa.

Palkitun ranskalaisohjaaja-käsikirjoittaja Jacques Audiardin (Profeetta (2009), Luihin ja ytimiin (2012), Dheepan (2015), Sistersin veljekset (2018)) Emilia Perez syntyi oopperalibretoksi, mutta mies päättikin muuttaa sen elokuvaksi, joka näkyykin valkokankaalla paikoin kiehtovana, mutta myös outona symbioosina musikaalia ja rikosdraamaa.

Festivaaleilla ympäri maailmaa komeasti menestynyt, Boris Razonin vuoden 2018 novelliin Écoute löyhästi pohjaava elokuva sai hurjat 13 Oscar-ehdokkuutta, mutta pystejä tuli lopulta vain kaksi, parhaasta laulusta ja Zoe Zaldañalle parhaasta naissivuosasta. Kireänä huumetrillerinä alkava elokuva heittäytyy hurjasti laulun ja tanssin pyörteisiin, mutta pitää silti surullisen ja alituiseen väkivallan uhkaa korostavan tarinansa liikkeessä. Emilia Perez käsittelee transsukupuolisuutta ja nykymaailman ongelmia realistisesti, mutta sen osien vastakohtaisuus pysäyttää tunneyhteyden turhankin monta kertaa.

Visuaalisesti Emilia Perez on komea ja taitavasti rakennettu elokuva, joka tulkinnallaan tulee taatusti jakamaan katsojansa kahtia. Jollain tasolla Audiardin katsojaa käännöksillään riepotteleva elokuva muistuttaa vaikkapa Todd Phillipsin katsojan kertaiskulla lattiaan pudottanutta elokuvaa Joker: Folie á Deux (2024), jossa niin ikään tarinaa kuljetettiin eteenpäin musikaalinumeroilla.

Zoe Saldaña tekee erinomaista työtä oudon tapahtumaketjun keskiöön joutuvana Ritana, mutta elokuvan todellinen voima löytyy oikeastikin transnaisen, Karla Sofía Gascónin huikeasta roolityöstä nimihenkilönä. Aktivistilaulaja Selena Gomez nähdään Manitaisin vaimona Jessinä ja Édgar Ramírez tämän salarakkaana Gustavona.

Emilia Perez menee heittämällä kategoriaan elokuvaelämys, joka palkitsee kyllä katsojansa, mutta voi patistaa tämän myös lähtemään pois kesken näytöksen.