Toisen Maailmansodan päätyttyä syyskuussa 1945 Liittoutuneet maat päättävät tehdä jotain, mitä ei ole koskaan aiemmin tehty: syyttää vangittuja natsikomentajia rikoksista ihmiskuntaa vastaan. Pääsyyttäjä Robert Jackson (Michael Shannon) haluaa kuitenkin varmistaa syytettyjen mielenterveyden ja antaa nuorelle psykiatri Douglas Kelleylle (Rami Malek) tehtävän haastatella vankeja. Kelley haistaa markkinaraon, jolla saisi nimensä historiaan, mutta kun pöydän toiselle puolelle istuu natsipuolueen kakkosmies Hitlerin jälkeen, Hermann Göring (Russell Crowe), haasteet kasvavat odottamattomaan suuntaan.

Nürnbergin sotarikosoikeudenkäyntiä on käsitelty mediassa ja elokuvissa jo vuosikymmenet, joista tunnetuin lienee Stanley Kramerin vain 15 vuotta jälkeen tapahtumien ohjaama, vuonna 1961 ensi-iltaan tullut Nürnbergin tuomio, jonka pääosissa nähtiin kaikki aikalaistähdet, kuten Burt Lancaster, Spencer Tracy, Marlene Dietrich ja Maximillian Schell.

Samankaltaisella pieteetilä on miehitetty myös James Wanderblitin ohjaama, Jack El-Halin 2013 julkaistuun kirjaan The Nazi and the Psychiatrist pohjaava Nuremberg on kaikin mahdollisin tavoin Hollywoodilainen elokuva, historialliseen kehykseen sijoittuva draamaelokuva, jollaisilla yleensä kerätään palkintoja. Toisaalta juuri edellä mainitut seikat tekevät siitä myös ehkä liiankin tutunoloisen, liian varman päälle pelatun sijoituksen, jossa ei ole sen suurempia riskejä otettu. Toki nykyaikaankin vahvasti heijastuva tarina on äärimmäisen tärkeä kertoa aina uudelleen, jotta emme sitä ikinä unohtaisi.

Psykologisella tasolla Nuremberg tutkii ja analysoi miten taitavasti itseään älykkäänäkin pitävää ihmistä voidaan manipuloida, kunhan vain vastapuoli tietää, minne suuntaan silittää. K-16 leima on perusteltu kohtauksilla, joissa nähdään autenttista kuvamateriaalia, joka järkyttää vieläkin. Dialogin musta huumori tuo aavistuksen valoa tositapahtumien totaaliseen pimeyteen. Lopputekstit kertaavat oikeudenkäynnin jälkeiset tapahtumat ja todistavat niin Kelleyn kuin Göringin kohtalon hyytävän samankaltaisuuden.

Oscar-täkyjä löytyy myös miehityksestä, sillä pääpari Russell Crowe ja Rami Malek ovat kumpikin palkittu Akatemian toimesta. Malek hallitsee hienosti roolinsa helposti manipuloitavana ja oman ja yleisen edun sekoittavana Kelleyna, mutta Russell Crowen Göring on SE rooli, sofistikoitunut ja kiehtova ihmishirviö, joista kultainen patsas helpoiten ansaitaan. Mutta voimaa ja tehoja löytyy myös sivurooleista, joissa nähdään mm. aina erinomainen Michael Shannon, jonka avauspuhe oikeudenkäynnissä resonoi vahvasti myös nykyaikaan, sekä John Slattery, Colin Hanks, Richard E. Grant sekä Andreas Pietschmann.

Nuremberg on tärkeä elokuva, jonka soisi sanomansa vuoksi mahdollisimman monen näkevän. Ja myös ymmärtävän, että maailmamme ei ole muuttunut kuin ehkä pahempaan suuntaan.