Elokuva
Isännötön samurai Jubei Kibagami sotkeutuu jälleen feodaaliajan Japanin perustuksia uhkaavaan valtamittelöön. Joitain vuosia aikaisemmin Jubei kohtasi vallankaappausta aikovan kuolemattoman Himuro Genman ja syöksi hänet merten syvyyksiin (Ninja Scroll, 1993). Tällä kertaa hän tempautuu mukaan kahden klaanin väliseen sotaan, kun rauhaisaa leposijaa etsivä miekkataituri saa haltuunsa mystisen Lohikäärmekiven, jonka kummankin klaanin päät haluavat itselleen omien tarkoitusperiensä vuoksi. Sanansa mittaisena miehenä Jubei päättää kuitenkin saattaa Lohikäärmekiven Valonneitsyelle, mikä suututtaa kummankin klaanin. Tehtävää hankaloittaakin molempien klaanien lähettämät tappajat, jotka ovat vuoroin Valonneitsyen, vuoroin Lohikäärmekiven perässä, sekä alituiseen Jubein kintereillä.

Ninja Scroll -sarja ei ole varsinaista jatkoa vuonna 1993 ilmestyneelle elokuvalle vaan itsenäinen teos, joka käyttää samoja henkilöitä ja osin tapahtumiakin hyväkseen. Lyhyesti ja karkeasti arvosteltuna sarjan voisi summata elokuvan puolituntiseksi tiivistelmäksi, joka toistetaan kolmetoista kertaa uudestaan. Vaikka sarjan taustalla onkin ilmiselvä juoni, ei sitä juuri selitellä tai käytetä edes hyväksi. Siitä muodostuukin vain tekosyy tuoda ruudulle lisää erinäköisiä ja entistä tappavampia aseidenkäsittelijöitä Jubein listittäväksi. Parhaimmillaan yksi jakso esittelee puolisen tusinaa uutta tusinahirviötä, joista suurin osa tai kaikki kuolevat ennen lopputekstejä.

Toisin sanoen se vähäinen juoni, mikä riitti ja riittää edelleen hyvin yhteen puolitoistatuntiseen elokuvaan vuonna 1993, on venytetty äärimmilleen kymmenen vuotta myöhemmin. Lisäksi sarjassa on tökeröitä siirtymiä, joissa edellisessä jaksossa yhdessä olleet kumppanit ovat seuraavassa jälleen erillään. Koska Ninja Scroll pitää sisällään sarjan kattavan juonen, ja jota löyhästi seurataan jakso jaksolta, on edellä mainittu ratkaisu vähintäänkin häiritsevä. Suurimmaksi ongelmaksi muodostuu kuitenkin jo ensimmäisen neljän jakson aikana havaittava toisto, josta ei päästä yli koko sarjan aikana.

Sarja onnistuu kuitenkin siinä, missä se onnistui jo elokuvassa. Näyttävästä toiminnasta sekä moninaisista hirviöistä muodostuu sarjan ydin. Keskiaikaisen Japanin mantuja hallitsevat fantasiaotukset, joiden aseina ovat perinteisten metalliesineiden lisäksi muun muassa juuret, perhoset, seitit ja piikit. Hirviökatras sisältääkin muutamia oikein muikeita ja suorastaan huikeita pahiksia, joiden taistelutyyli eroaa sopivasti normaaleista miekankäsittelijöistä. Kiihkeät toimintakohtaukset pursuavat samuraielokuvia kunnioittaen litroittain verta ja tyylikkäitä hiljaisia hetkiä ennen varsinaista aktia. Mikäli fantasiaelementti ei ole kuitenkaan pakollinen lisä, on Shinichirô Watanaben luoma Samurai Champloo huomattavasti mielekkäämpi ja parempi kokemus niin ikään feodaaliajan Japaniin sijoittuvana samurai-sarjana.

Tekniikka
1.33:1-suhteen kuva on ok-tasoa. Värit toistuvat erinomaisina ja kuva on kohtalaisen tarkka, jättäen kuitenkin parannettavaa. Julkaisua vaivaa rakeisuus, lievä ja lähes huomaamaton limittäytyminen sekä satunnaiset artefaktit.

Äänipuoli on saanut animejulkaisuille melko tyypillisen kohtelun. Alkuperäinen japaninkielinen ääniraita löytyy vain stereona, kun dubattu enkkuraita on koristeltu Dolby Digital 5.1 -herkuilla. Niin ikään varsin tyypilliseen tapaan, jälkimmäinen sattuu olemaan myös valitettavan kankea. Lisäksi, koska elokuvaa ei voi katsoa ilman tekstityksiä, on englanninkielinen ääniraita ja tekstitys kiusallista seurattavaa, sillä ensimmäiseen on lisätty omia kommentteja. Molemmat hoitavat kuitenkin tehtävänsä äänen suhteen, joskin luonnollisesti englanninkielinen raita vie voiton hieman dynaamisemmalla toistolla. Etenkin taistelukohtauksissa on kiitettävästi potkua, niin stereo- kuin 5.1-miksauksessakin.

Lisämateriaali
Lisämateriaali on jaettu kolmelle levylle. Takakansitiedosta poiketen ensimmäiseltä levyltä ei löydy säveltäjän haastattelua. Sisuksista paljastuu kuitenkin kansikuvataidetta niin kuvien kuin pariminuuttisen sanattoman videonkin muodossa (Creating the Cover Art, 1:42) sekä hahmo- ja taustagalleria.

Toinen levy jatkaa hahmogalleriaa, mutta muuten on tiedossa videomuotoista lisämateriaalia. Storyboard to Feature Comparisons (5:47) pyörittää nimensä mukaisesti sarjaa ja kuvakäsikirjoitusta vierekkäin. Levyn mielenkiintoisinta antia ovat ohjaajan haastattelu (10:55) ja hahmosuunnittelijan haastattelu (11:20), jotka toistavat pitkälti samaa kaavaa. Aluksi nähdään tekstimuodossa kysymys - haastateltavasta riippuen sarjaan tai hahmoihin liittyvä - ja jälkeenpäin haastateltava vastaa siihen lyhyesti. Lopun kruunaa vielä täsmälleen sama pätkä kuin ensimmäiseltä levyltä, Creating the Cover Art.

Kolmannen levyn aloittaa viimeinen osio hahmogalleriasta sekä toinen kappale Storyboard to Feature Comparisons -osiota (4:00). Making of -dokumentti (19:09) käy läpi englanninkielistä dubbausta, jossa ääninäyttelijät kertovat homman vaikeudesta sekä hahmoista. Lisäksi levyltä löytyvät vielä tekstitön intro sekä vähemmän yllätyksekkäästi kolmannen kerran edellisiltä levyiltä tuttu Creating the Cover Art -ekstra.

Yhteenveto
Ninja Scroll -sarja jatkaa elokuvan viitoittamalla tiellä. Tyylikäs samurai-toiminta yliluonnollisessa feodaaliaikaisessa Japanissa viihdyttää aikansa, mutta tarinan onttous synnyttää hyvin pian toistoa. Suomi-julkaisu on ok-tasoa. Huomattavaa on myös se, ettei sarjaa myydä boksissa vaan kolmessa yksittäiskotelossa