Nuoren Auroran (Mimosa Willamo) arki Rovaniemellä on kuin sen kuuluisan heinäsirkan. Päivät kuluvat asiakkaiden kynsiä taiteillen ja illat sekä yöt kreisibailaten. Ongelmia tuottavat pahasti pulloon ryöminyt isä (Hannu-Pekka Björkman) ja ainainen rahapula, jonka johdosta kotikin on menossa ulosmittaukseen. Uuden ajattelun aika tulee, kun Aurora törmää Darianiin (Amir Escandari), pakolaiseen, joka on tullut nuoren tyttärensä Azarin (Ela Yildrim) kanssa Suomeen pakoon kotimaansa Iranin hengenvaarallisia olosuhteita. Darian etsii vaimoa, jotta saisi oleskeluluvan ja hetken mielijohteesta Aurora päättää auttaa tätä operaatiossa. Alkaa koomisiakin piirteitä sisältävät koehaastattelut, mutta pikkuhiljaa myös tunteet puuttuvat peliin, lonkeroa kuin limua latkivan Auroran huomatessa katsovansa maailmaa vallan uudesta näkökulmasta.

Lyhäreillään mainetta hankkineen Miia Tervon esikoispitkä Aurora osuu yhteiskunnallisesti päivänpolttavaan dilemmaan, kantasuomalaisten suhtautumiseen maahanmuuttajiin. Siinä missä joku muu ottaisi käyttöön järeämmätkin aseet asian aukomiseksi, Tervon ratkaisu on lempeä komiikka ja tunteenpalo, jotka aavistuksen vesittävät tapahtumien taustalla kulkevan, ja koko kansaa koskevan ongelman käsittelyä. Pahimmillaan Aurora on lipua tyystin farssin puolelle, mutta hyvät näyttelijät pitävät homman kutakuinkin kasassa. Rasismia sen kaikissa muodoissaan sitä vastoin osataan käsitellä rohkeasti ja muutamastakin tulokulmasta, sillä etninen tai rodullinen syrjintä ei todellisuudessa katso ihonväriä. Keskiön pahin pukari Juha (Chike Ohanwe) kun sattuu olemaan mustaihoinen, kun taas tämän vaimo Tiina (Ria Kataja) työskentelee vastaanottokeskuksessa, jonne Darian on sijoitettu.

Vauhdilla kohti korkeuksia kotimaisella leffataivaalla nouseva Mimosa Willamo (Päin seinää (2014), Teit meistä kauniin (2016), Bodom (2016), Swingers (2018))  tekee vahvaa työtä täysillä elävänä luonnonvoimana, jonka kasvu ja muutos on kaikin puolin aito ja uskottava. Amir Escandari Darianina ja tämän sulkkua tytärtä Azaria näyttelevä Ela Yildrim ovat niin ikään rooliinsa istuvia, eikä HooPee Björkman liene huonoa työtä ikinä tehnytkään, vaikka nyt katkolla alituiseen hyppäävänä isäukkona saakin rajoitetusti tilaa. Miitta Sorvali nähdään rääväsuisen Liisa-mummon roolissa ja ihanasta Oma maa -elokuvasta (2018) tuttu Oona Airola on Kinky, Auroran työ- ja bilekaveri.

Aurora on tekijänsä debyyttipitkäksi vahva näyttö, vain muutamasti horjahteleva, mutta muuten kaikin puolin erittäin lupauksia antava aloitus kotimaiselle elokuvavuodelle 2019.