36 vuotta sitten nuori Lydia Deetz (Winona Ryder) herätti tuonpuoleisesta biomanaaja Beetlejuicen (Michael Keaton), joka sai aikaan täydellisen kaaoksen. Nyt Lydia palaa Winter Riveriin omapäisen tyttärensä Astridin (Jenna Ortega) kanssa, eikä kauaakaan, kun kapinallinen tyttö on sanonut kielletyn sanan kolmasti ja toisen ulottuvuuden oudot olennot ovat jälleen tunkemassa maailmaamme. Deetzit joutuvat yhdistämään voimansa Beetlejuicen kanssa, sillä rajan takaa on tunkemassa myös jotain paljon pahempaa.

Tim Burtonin Beetlejuice, joka oli ohjaansa vasta toinen elokuva Pee-wee´s Big Adventuren (1985) jälkeen, sai ensi-iltansa 1988, ja tummanpuhuva fantasiakomedia osoittautui nopeasti hitiksi, joka mahdollisti tekijänsä lopullisen läpimurron seuraavana vuonna elokuvalla Batman. Ja pitkään on saatu odottaa Beetlejuicelle jatkoa, mutta nyt Beetlejuice Beetlejuice on täällä ja meininki entisenlaista.

Aina omanlaisesta käsialastaan tunnettu Burton ei ole lähtenyt leikkimään digiefekteillä, vaan luottaa yhä käsintehtyihin tehosteisiin ja pienoismalleihin, jotka tuovatkin vauhdikkaasti kulkevaan sekoiluun mukavan määrän nostalgiaa.
Surrealismia, kekseliästä kauhukivastoa, hillittömiä äärihahmoja ja anarkistista huumoria täyteen pakattu, musikaaliksikin heittäytyvä Beetlejuice Beetlejuice onkin ensi sijaisesti faneille tehty.

Winona Ryderin ja yhä 72-vuotiaana täysillä tykittävän Michael Keatonin rinnalla alkuperäisestä mukana on myös Catherine O´Hara Lydian äitipuolena, kun taas uutta verta (kirjaimellisesti) meininkiin uuttavat seuraavalle sukupolvelle tarinan tuova Jenna Ortega, Justin Theroux Lydian poikaystävänä, Monica Bellucci Beetlejuicen ex-vaimona sekä Willem Dafoe aave-etsivä Wolf Jacksonina. Kuvissa piipahtaa myös Burtonin onnekalu Danny DeVito.

Beetlejuice Beetlejuice on kaikin puolin kiva nostalgiatrippi, täynnä burtonilaista energiaa ja mielikuvitusta.