Neuvostoaikaisessa tornitalossa Virossa asustelee outoja tyyppejä: Bodari Uma, töistä Suomessa haaveilevat Maret ja Sirje sekä äitinsä kanssa vielä asuva innostunut Jüri. Kaikkia yhdistää unelma paremmasta elämästä, ja sitä yllättäen tarjoavatkin Andromedan asukit.

Kulttileffaa ei voi tehdä: se syntyy, jos on syntyäkseen, joskus jopa vuosia ensi-iltansa jälkeen. Eestiläisen Moonika Siimetsin The Black Hole (alkup. Must Auk) yrittää kaikkensa lunastaakseen kulttistatuksen, mutta ei siinä onnistu.

The Black Hole pohjaa Andrus Kivirähkin novelleihin ja on neljään tarinaan jaettu antologiaelokuva, sekoitus scifiä, komediaa ja satiiria. Omasta mielestään nokkela narratiivi tulvii groteskeja avaruusolentoja, vinoa seksiä, vähän väkivaltaa ja alleviivaavaa yhteiskuntasatiiria, olematta kuitenkaan osiensa summa, vaan sarja tarinoita ja kohtauksia, joista jokaisessa tekijät tavalla tai toisella maalaavat itsensä nurkkaan. Tasapaino ahdistavan arjen ja kömpelön tieteishölmöilyn välillä on tyystin kateissa ja sen sijaan, että elokuva olisi kekseliäs ja innovatiivinen, se on lähinnä raivostuttavan hidas ja tylsä, eikä alkuunkaan hauska. Triptyykimuotoinen tarinakudos on myös aivan liian pitkä. Eikä yhteiskunnallinen sanomaakaan välttämättä enää korreloi suomalaiseen elämänmenoon. 

Siniristilippua leffan taustalla heiluttavat kotimainen Elokuvayhtiö Aamu, leikkaaja Joona Louhivuori, lavastaja Kari Kankaanpää sekä joka toiseen elokuvaan nykyään ehtivä näyttelijä Hannu-Pekka Björkman. Päänäyttelijät Ursel Tilk, Linna Tennosaar, Rea Lest, Doris Tislar, Anne Reemann ja Eva Koldits tekevät kaikki tavallaan hyvää työtä, mutta käsikirjoitus ei anna alkuunkaan tarpeeksi mahdollisuuksia.

Elokuva, jonka mainonnan yhteydessä mainitaan niin Aki Kaurismäki kuin David Cronenberg ja Terry Gilliam, herättää ehkä mielenkiintoa, mutta toimivaksi kokonaisuudeksi se ei kasva hetkeksikään.