Gotham City. Arthur Fleck (Joaquin Phoenix) on yksinäinen mies, sosiaalisesti kauas takavasemmalle syrjäytynyt, kiusallisesta, pakonomaisia naurunpyrskahdyksiä aiheuttavasta sairaudesta kärsivä reppana, joka työskentelee osa-aika-klovnina ja himoitsee tilaisuudesta näyttää koomikon kykynsä kuuluisan ja ihaillun Murray Franklinin (Robert DeNiro) tv-showssa. Ainoa todellinen ystävä, oma äiti Penny (Frances Conroy) kutsuu Arthuria Happyksi, mutta tämän persoonasta mahdollisimman kaukainen lempinimi ei miehen, joka tuntuu saavansa turpaan kaikilta, joka käänteessä, oloa paranna. Vaan kun tarpeeksi potkitaan, käy pallokin lopulta loukkaajiansa vastaan, ja niin tekee myös Arthur, josta tulee Joker, kostaja. Yksittäiset väkivaltarikokset eskaloituvat nopeasti täydeksi kaaokseksi, kun kovaa vauhtia rappeutuvan Gothamin päähän potkittu osa nostaa Jokerin uudeksi sankarikseen ja ottavat oikeuden omiin käsiinsä.

Kauhea kankkunen -trilogialla massia tehnyt ohjaaja/käsikirjoittaja Todd Phillips lyö tiskiin uransa parhaan elokuvan, Batmanin arkkivihollisen omanlaisen syntytarinan esittelevän toimintadraaman Joker.

Venetsian elokuvafestivaaleilla Kultaisen leijonan pokannut Joker vie sarjakuvafilmatisoinnit ulos mukavuusalueelta, tykittäen valkokankaalle rujon ruman peilikuvan, joka ei sen suuremmin poikkea reaalimaailmasta tänä päivänä. Rankkaa kuvastoa ja viiltävää yhteiskuntakritiikkiä tylyttävä trilleri on tervetullut poikkeus sarjakuvafilmatisointien joukossa, Phillipsin ja toisen käsikirjoittaja Scott Silverin kuvittaessa enemminkin rankkaa ja rujoa sairaskertomusta kuin yhden DC Comicsin legendaarisimman pahiksen kasvua omiin mittoihinsa. Kuvallisen julkituonnin ja juonenkäänteiden takana tuntuu vahvasti myös huippuohjaaja Martin Scorsesen vaikutus, sillä Joker on yhdeltä tasoltaan kuihn yhdistelmä mestarin elokuvia Taksikuski (1976) ja Koomikkojen kuningas (1982).

Jos elokuvateatterissa selvästi vaarallista ja arvaamatonta tappajaa säälii ja haluaa vain lohdutukseksi halata, on roolin vetävä näyttelijä osannut tehdä jotain erittäin erikoista. Ja juuri niin Joaquin Phoenix tekee yhdessä uransa hurjimmista roolisuorituksista Jokerina. Hassusta keppostelijasta täysiveriseksi psykopaatiksi muutettu Jokeri on niin fyysisesti kuin henkisestikin raskas rooli, jonka kaikki nyanssit ovat kohdillaan Phoenixin painaessa paahtavan paatoksensa petalimen pohjaan heti ensimmäisestä ruudustä viimeiseen. Ei ole ollenkaan mahdotonta, että... Ei. On erittäin todennäköistä, että hänet tullaan palkitsemaan Oscarilla saman roolihenkilön esittämisestä kuin mitä Heath Ledger teki kyseisen palkinnon arvoisesti elokuvassa Yön ritari (Dark Knight, 2008).

Edellä mainittujen Taksikuskin ja Koomikkojen kuninkaan tähti Robert DeNiro tekee takuutyötä talkshow-isäntä Franklinina, ja Frances Conroy Joker-Arthurin äitinä on niin ikään erittäin onnistunut hahmo. Bill Camp ja Shea Whigham ovat etsiväpari Garrity ja Burke, Zazie Beetz naapurin mukava yh-äiti ja Sharon Washington huonja uutisia tuova sosiaalivirkailija. Brett Cullen nähdään miljardööri Thomas Waynen roolissa, kun taas Dante Pereira-Olson on tämän poika, nuori herra Bruce, josta on tuleva eräskin Lepakkomies.

Synkkä ja karu tilinteko, yksinkertaisesti loistava elokuva ja taatusti yksi vuoden huikemmista roolitöistä.