Mittavan ja myös palkitun uran liljoihin erikoistuneena hortonomina tehnyt Earl Stone (Clint Eastwood) on Korean sodan veteraani, yhdeksänkympin rajapyykin ylittänyt persaukinen ja kaikille hankala eläkeläinen, jonka perhesuhteetkin ovat vuosikymmenten aikana vääntyneet pahaan solmuun. Yllättävä tulonlähde löytyy Meksikosta, kun Sinaloan kartelli lastaa Earlin autoon kasan kokaiinia, jonka vanha mies kuskaa ikänsä ja ahavoituneen ulkonäkönsä ansiosta vaivatta Yhdysvaltoihin. Rentoja puheleva Earl ystävystyy myös salakuljetusta kontrolloivien huumerikollisten kanssa, jotka antavat tälle hellyttelynimen Tata, isoisä. Mutta koko ajan lähemmäksi pääsevä virkavalta, DEA:n agentti Colin Batesin (Bradley Cooper) johdolla, tuo paineita laittomiin operaatioihin, ja kun Earlin perhettä kohtaa tragedia, on vanhan muulin vihdoin laitettava elämänsä prioriteetit tärkeysjärjestykseen ja tehtävä sovinto menneisyytensä kanssa..

Viime vuonna ensi-iltansa saanut tosipohjainen terrori-iskudraama 15:17 Pariisiin floppasi pahasti, ja herätti kysymyksen, oliko kuluvan vuoden toukokuun viimeisenä päivänä jo 89 vuotta täyttävä Hollywood-ikoni Clint Eastwood menettänyt teränsä? Uusin elokuva, The Mule, Eastwoodin paluu myös kameran eteen päärooliin sitten elokuvien Gran Torino (2008) ja Takaisin pelissä (2012), palauttaa uskon ja todistaa, että teräsvaari on yhä voimissaan. Eastwoodin ohjaus on yhä terävää, kaikkea turhuutta viisaasti välttelevää ja ihmisilleen tilaa antavaa. Yves Bélangerin kamera tavoittaa paitsi tapahtumat, myös tunnetilat, jotka nivoo taitavasti yhteen Eastwoodin vakileikkaaja Joel Cox. Tunnelmallinen musiikki on Arturo Sandovalin käsialaa.

The Mulen on kirjoittanut myös Gran Torinon tarinan takana ollut Nick Schenk, jonka adaptio pohjaa Sam Dolnickin New York Timesissa julkaistuun artikkeliin The Sinaloa Cartel's 90-Year-Old Drug Mule, DEA:n erikoisagentti Jeff Mooren ja tämän pidättämän vanhuksen Leo Sharpin tositarinasta. Kaikki pelin palaset ovat käytettävissä, mutta niistä ei täysin jäsenny toimivaa kokonaisuutta. Muutama miinus lisää muuten kiitettävästi toimivaan draamajännäriin tulee henkilöhahmojen, ja varsinkin Earlin, totaalisesta mustavalkoisuudesta ja muutenkin monimutkaisten asioiden turhasta yksinkertaistamisesta, joka saa ajojahdin paikoin tuntumaan melkein komedialta, josta sattuman oikusta onkin tullut vakavampi takaa-ajo ja katumusnäytelmä.

Näköisessään roolissa Clint Eastwood tekee tutun oloista takuutyötä ilman sen suurempia irtiottoja, laukoo muutaman murjaisun ja vaikka nahka onkin yhä paksua, silmillä varustetulta satulalaukulta näyttävä, Hollywoodin ehkä viimeinen todellinen supertähti osaa oikeissa kohdissa tuoda myös tunteet pintaan. Virkavallan edustajina nähtävät, Eastwoodin kanssa aiemminkin yhteistyötä tehneet Bradley Cooper (American Sniper, 2014) ja tämän kollegoina nähtävät Michael Peña (Million Dollar Baby, 2004) ja Laurence Fishburne (Menneisyyden ote, 2003) ovat kyllä läsnä, mutta eivät muuten saa paljoakaan tilaa. Naisia Earl Stonen elämässä esittävät Alison Eastwood (tytär Iris), Taissa Farmiga (tyttären tytär Ginny) ja ex-vaimon Maryn roolissa pienen, mutta tapahtumille katalyyttisen roolin tekevä Dianne Wiest tuovat tarinaan sen kovasti kaipaamaakin inhimillisyyttä. Meksikon huumekartellin edustajat ovat pitkälti stereotypioita kaljuine päineen ja tatuointeineen, mutta rooleissa nähtävät Andy Garcia (pomo Laton), Ignacio Serricchio (Julio), Clifton Collins Jr (Gustavo) ja kymmenistä samankaltaisista rooleista tuttu ketunnaama Robert LaSardo tekevät silti oivaa työtä.

Vaikka mistään täysosumasta ei The Mulen tapauksessa olekaan kysymys, on silti varsin ilahduttavaa saada todistaa, että yli kuuden vuosikymmenen ajan miltei tauotta työskennellyt ja mittavan uransa aikana kymmeniä klassikoita tuottanut Clint Eastwood on yhä aktiivinen elokuvantekijä.