Nuori Tinja (Siiri Solalinna) yrittää kaikkensa täyttääkseen vaativan äitinsä (Sophia Heikkilä) odotukset menestymällä telinevoimistelussa. Äidin rehvastellessa videoblogissaan täydellisellä perheellään, Tinja hautaa mustat tunteensa syvälle sisinpäänsä ja suuntaa rakkautensa löytämälleen linnunmunalle hautoen tätä emon lailla. Kun muna lopulta kuoriutuu, sen sisältä paljastuu jotain, joka muuttaa täydellisen kodin painajaiseksi.

Hanne Bergholmin ohjaama ja Ilja Rautsin kanssa käsikirjoittama Pahanhautoja on yhdistelmä psykologista trilleriä ja bodyhorroria sysimustalla huumorilla kuorrutettuna. Festarikierroksella hyviä arvioita maailmalla kerännyt kauhutin luottaa praktikaaleihin efekteihin ja suurimmalta osin käsintehtyihin tehosteisiin, ja vaikka tunnelma onkin paikka paikoin kohdillaan, lipsahduksiakin tapahtuu harmittavan usein. Lajityypin merkkiteokset on tekijöiden keskuudessa katsottu tarkkaan ja monet avainkohtauksista tuntuvatkin tuntuilta muista yhteyksistä. Tuttua kauraa kauhufaneille on myös kaiken keskiössä kellivä, tytön hautoma muna, joka on tietenkin metafora vihasta, joka purkautessaan saa fyysisen muodon. Yhtä kauhelokuvan perussääntöä, se mitä ei nähdä, on aina pelottavampaa, kuitenkin rikotaan sen verran usein, että suurimmat säikyt ja selkäpiin karmimiset latistuvat liiankin hassuiksi. Tarinassa on kuitenkin koukkuja ja muutamakin uukkari, että hillittynä pidetyn keston jaksaa ilman kiemurtelua.

Siiri Solalinna tekee pääosassa Tinjana vakuuttavaa työtä, vaikkei paikoin pökkelö dialogi annakaan siihen liikaa tukea. Nuoresta neidosta voi tämän esityksen perusteella hyvinkin uskoa kuultavan vielä. Äiti on hahmona koko tarinan vastenmielisin ilmestys, jonka Sophia Heikkilä kääntää kuitenkin edukseen. Reino Nordin on suoraselkäinen remonttireiska Tero, mutta Jani Volasen nyhverö isä tuntuu kuuluvan aivan erilaiseen elokuvaan.

Kauhuelokuvien loputtomassa tulvassa Pahanhautoja tuntuu tutulta ja turvalliselta, se toisintaa toimivia ratkaisuja kuitenkin tarpeeksi omaperäisesti erottuakseen joukosta. Jos ei muuten, niin ainakin suomalaisuutensa vuoksi.