Lähitulevaisuudessa ilmaston lämpeneminen on aiheuttanut massiivisia tulvia ja niinpä Miamikin on suurelta osin veden alla. Kaiken lisäksi päivälämpötilat ovat nousseet niin korkeiksi, että normaali elämä ulkoilmassa on mahdollista vain öisin. Tässä maailmassa pientä elantoa hankkii yksityisyrittäjä Nick Bannister (Hugh Jackman), jonka erikoisalaa on kollegansa Wattsin (Thandiwe Newton) kanssa palauttaa ihmisille heidän unohtamiaan muistoja. Kun miehen olemuksellaan hurmannut uusi asiakas Mae (Rebecca Ferguson) yllättäen katoaa, Nick alkaa pakkomielteisesti seurata tämän muistijälkiä, ja huomaa pian sekaantuneensa väkivaltaiseen rikosvyyhtiin, jonka vaikutus nousee korkealle valtaapitävien portailla.

Philip K. Dickin henki elää vahvana Lisa Joyn kirjoittaman ja ohjaaman futu-noirin Reminiscence päällä, se kun ammentaa niistä samoista sammioista, joista esimerkiksi klassikkoleffa Blade Runner (1982) ja sen ansiokas jatko-osa Blade Runner 2049 (2017) ovat omat oudot maailmansa uuttaneet. Mielleyhtymiä Reminiscenceen voi tehdä myös elokuvista Strange Days (1995), Vanilla Sky (2001) ja Minority Report (2002). Joyn tähän mennessä tunnetuin työ lienee HBO:n sarja Westworld, jonka hän kehitteli yhdessä miehensä, Reminiscencenkin tuottajana toimivan Jonathan Nolanin kanssa.

Dekkarihenkisyyttä pitää yllä Jackmanin karhea kertojaääni, joka lausuu symbolisia sanoja komeasti rakennetuissa lavasteissa. Keinotekoiset matkat ihmiseen muistiin ovat mielenkiintoinen aihio ajatuksille, varsinkin kun Bannisterin laitteisto tarjoaa myös tälle mahdollisuuden osallistua toisen retkeen omaan historiaansa. Sääli vain, että Reminiscence hajoaa liian moneen suuntaan vaikuttavan ensimmäisen näytöksen jälkeen, eikä saa finaaliin enää koottua kokonaisuuttaan koherentiksi. Monimutkainen rikosvyyhti tapahtumien taustalla tuntuu vain keinotekoiselta sideaineelta Bannisterin epätoivoisen rakkauden etsinnän rinnalla, vaikka hurjemmat hetkensä silläkin on. Tarinan hajoamisesta huolimatta nostalgiaa ja steampunkia futurismiinsa yhdistelevä Reminiscence on todellinen silmäkarkki elokuvaksi. Paul Cameronin tyylikäs kuvaus, Mark Yoshikawan tarkka leikkaus ja Ramin Djawadin noir-perinteitä modernisti kunniottava musiikki ovat kaikki kumarruksen arvoisia ammattinäytteitä.

Mutta komeljanttareissa ei sen sijaan ole mitään vikaa. Karismaattinen Hugh Jackman tekee takuutyötä ehkä tapahtunutta rikosta selvittämään syöksyvänä ”yksityisetsivänä”. Yhtä lailla filmaattinen on Rebecca Fergusonin fataali femme Mae, jonka piipahdusta elämässä niin Nickin kuin katsojankin on mahdotonta unohtaa. Alkuperäisen zimbabwelaisen etunimensä Thandiesta takaisin Thandiweksi muuttanut Newton tekee hyvää työtä yksiulotteiseksi jäävässä roolissaan Nickin apparina Wattsina. Sivummalla, mutta tarinalle tärkeissä rooleissa nähdään myös Cliff Curtis korruptoituneena poliisina Boothena sekä Daniel Wu huumelordi Saint Joena. Brett Cullen on kuivaa maata hallitseva biljonääri Valter Sylvan ja Angela Sarafyan tämän salainen rakastajatar Elsa.

A-luokan näyttelijöistä, hulppeista kuvistaan ja mielenkiintoisesta ajatusleikistään huolimatta ylipitkä ja kerronnassaan rakoileva Reminiscence jää vaille sitä täyttymystä, jota oikeasti hyviltä elokuvilta vaaditaan.