Kun hoivakotiin passitettu Inkeri (Leena Uotila) kuulee vahingossa lääkärin vastaanotolla, että elinajan odote on kohtalokkaan lyhyt, hän päättää lähteä omalla tavallaan. Alkaa mutkikas matka kohti Jäämerta ja viimeistä sukellusta, mutta on myös kirja, jotka pitää saada julkaistua ennen viimeistä käyttöpäivää. Reissuun lähtee myös Inkerin sanavalmis sisko Raili (Seela Sella) sekä tämän siivooja, nöyrä Kerttu (Sanna-Kaisa Palo). Samaan aikaa inkerin tytär Maija (Pirjo Lonka) yrittää kaikkensa saada määrättyä seonnut äitinsä pakkohoitoon.

Vuonna 2020 vuoden katsotuin kotimainen elokuva oli Pamela Tolan ohjaama Teräsleidit, jolle on kovasti toivottu jatkoa. No nyt pyyntöön on vastattu, kun ensi-iltaan tulee Teräsleidit – kuin viimeistä päivää. Ja siihen loppuvat paremmat uutiset.

Tolan, Aleksi Bardyn ja Karoliina Lindgrenin kirjoittama Teräsleidit 2 kun on vain nippu sketsejä ja vitsejä, joita sitoo löyhästi yhteen väärinkäsitys. Pääleidien karismaa ja fotogeenisyyttä ei käy kiistäminen, ja onhan kohtauskokoelmassa toki muutamat anarkistiset mummoenergiahetkensä, mutta kokonaisuus hajoaa liiaksi. Sanomaa ja opetuksia on toki myös mukaan ympätty, joista päällimmäiset muistuttavat uskalluksesta ja oman näkökulman korjaamisesta.

Leena Uotila, Seela Sella ja Sanna-Kaisa Palo ovat tietenkin valloittavan ihania, mutta hajanainen käsis ei anna heille mahdollisuuksia. Matkassa mukana ovat myös Eero Saarisen esittämä Matti, Inkerin Tapio-siipan roolin palaava Heikki Nousiainen, Pirjo Lonkan Maija ja tämän tossu aviomies, jota näyttelee automaatilla Jani Volanen.

Kuten niin harmittavan usein aikaisemminkin, hittileffan jatko-osa pyrkii vain toistamaan menestyksen, ilman uusia ideoita.