Elokuva
Kun 11-vuotias Oskar Schell (Thomas Horn) löytää vuoden 2001 terrori-iskuissa WTC-torneissa kuolleen isänsä Thomasin (Tom Hanks) jäämistöstä vuotta myöhemmin salaperäisen vaasin ja sen sisältä kirjekuoren, jossa lukee ainoastaan sana ”Black”, poika päättää selvittää viestin taustat. Isänsä kanssa jännää aarteenmetsästystä ja salaviestien selvittelyä harrastanut Oskar on vakuuttunut, että kuoressa ollut avain johtaa isänsä hänelle jättämän salaisuuden jäljille ja aloittaa tapauksen selvittämisen varsin epätavallisin keinoin. Surussaan kylpevästä äidistä Lindasta (Sandra Bullock) ei ole tehtävässä apua, mutta yllättäen sitä tarjoaakin isoäidin (Zoe Caldwell) luona vuokralla asustava vanha mies (Max von Sydow), joka kokemiensa traumojen vuoksi keskustelee ainoastaan muistilapuin ja käsimerkein. Oskarin matka läpi New Yorkin viiden kaupunginosan vie ensimmäisenä Abby Blackin (Viola Davis) ovelle, mutta tällä on muitakin murheita kuin Thomasin maanisesti eteenpäin viemä missio.

Laatuohjaajana tutuksi tulleen Stephen Daldryn (Billy Elliot (2000), Tunnit (The Hours, 2002), Lukija (The Reader, 2008)) Äärimmäisen lujaa ja uskomattoman läheltä perustuu Jonathan Safran Foerin 2005 julkaistuun romaaniin ja sen on käsikirjoittanut Oscarillakin palkittu Eric Roth (Forrest Gump (1994), The Insider – Sisäpiirissä (1999), Benjamin Buttonin uskomaton elämä (2008)). Kokonaisuus on asiallinen draamanpurku- ja terapiasessio, mutta paikoin turhankin venytetty kerronta ja asioiden turha uudelleenkelaaminen tylsyttävät sen terää ja estävät sen viiltämisen syvältä, kuten täydellisen mestariteoksen kuuluisi. Aikatasoissa vapaasti liikkuvan kertomuksen tarinalinjat kuitenkin yhdistyvät palkitsevasti lopussa kasvaen samalla kauniiksi puheenvuoroksi surun murtaman ihmisen pakkomielteestä järkiperäistää itselleen käsittämättömiä asioita.

Taitavan veteraanikuvaajan Chris Mengesin kamera taltioi upeasti yhtä lailla niin Ison omenan hektisen elämän ennen ja jälkeen tuhon tuntien kuin Oskarin fantasia-aineksiakin sisältävän henkisen matkankin. Kokonaisuuden niputtaa teknisesti kauniiksi paketiksi Mengesin lailla niin ikään pitkän ja menestyksekkään uran tehnyt leikkaaja Claire Simpson. Alexandre Desplatin kaunis ja kaihoisa score kulkee yhtä matkaa tarinan kanssa muuttuen tilanteiden mukaan kaoottisesta kakofoniasta aina viiltävän koskettaviin osuuksiin.

Nuori Thomas Horn on ensimmäisessä elokuvaroolissaan uskottava ja avoin saaden Oskarin surrealistisiakin piirteitä saavan etsinnän toimimaan useilla eri tasoilla, mutta samaan aikaan Oskarin besserwisserismiä tulvivat monologit kuitenkin myös ärsyttävät, ja ylimielinen asenne kanssaeläjiin on aiheuttaa vieraannuttamisefektin.
Yhtä kaikki, nuori herra Horn tekee kuitenkin vahvan ja vakuuttavan ensiesiintymisen ja tulevaisuuden voi ennakoida olevan erinomainen.

Kovimmat yleisömagneetit Tom Hanks ja Sandra Bullock jäävät sovinnolla sivummalle, mutta tekevät sympaattiset roolityöt rajatuissa osissaan. Oscar-ehdokkaana roolistaan ollut Max von Sydow on mainio karismaattinen Vuokralainen, John Goodman Oskarin sarkasmin nahoissan jatkuvasti tunteva ovimies, Zoe Caldwell ymmärtäväinen mamma Schell ja aina taitava Jeffrey Wright hienon roolin tekevän Viola Davisin ex-aviomies William.

Yhteenveto
Tasokas ja hyvin tehty draama ei aivan täytä sille asetettuja vaatimuksia puhdistavana kokemuksena, mutta tarjoaa kuitenkin paljon aihioita vakavammillekin pohdinnoille niin kaiken katoavaisuudesta kuin elämän monimuotoisuudestakin.