Elokuva
1980- ja 1990-lukujen taitteessa televisiossa pyörinyt 21 Jump Street on viimeisin uusintasovitus Hollywoodin elokuvatehtaassa. Phil Lordin ja Chris Millerin ohjaama toimintakomedia hyödyntää teinisarjan premissiä, jossa kaksi nuorekkaan näköistä poliisia (Jonah Hill ja Channing Tatum) saavat tehtäväkseen soluttautua entiseen kouluunsa ja pysäyttää siellä toimiva huumerinki. Vaan paluu koulunpenkille ei suju kuin elokuvissa, minkä pojat saavat pian huomata.

21 Jump Street tietää olevansa klassinen kyttäleffa, eikä pelkää näyttää sitä. Hillin ja Michael Bacallin yhteistyössä kynäilemä käsikirjoitus hyödyntää genren kliseitä häpeilemättä hyväkseen luoden niistä siitä huolimatta omanlaisensa pastissin. Toisin kuin lukuisat muut viime aikoina samaa yrittäneet kollegat, 21 Jump Street nousee loskasta tunnustamalla rehellisesti itsetietoisuutensa. Stereotypiat ovat sitä itseään – paikoin huonoin tuloksin – mutta niitä käsitellään jokseenkin virkistävin ottein. Parhaimmillaan käsikirjoitus suorastaan huijaa käyttämällä kaikkein kuluneinta kliseetä vain kääntääkseen suunnan täysin toisaalle viime hetkellä.

Poliisiaiheinen toimintakomedia ei tosin olisi mitään ilman genren perustavanlaatuisia konventioita, joten verbaalisen ilottelun ohella elokuva sisältää hyvässä suhteessa lukuisan määrän ampumista, takaa-ajoja ja käsirysyjä. Kohtaukset tasapainoilevat hyvin parodian ja todellisuuden välimaastossa, tuntumatta kuitenkaan liian väkisin väännetyltä. Muun muassa elokuvan parit kaahaushetket ovat rytmitykseltään ja tapahtumiltaan rehvakkaan omaperäisiä, ja niitä tehostetaan erinomaisilla musiikkivalinnoilla ja leikkauksella.

Vetävän huumorin taustalla ovat päällisin puolin onnistuneet hahmot. Pelkkien vitsien alullepanijoiden sijaan henkilöt on kirjoitettu hivenen moniulotteisemmiksi ja jotka kasvavat elokuvan aikana ihmisinä. Toki nyanssit jäävät kauaksi palkinnonarvoisista suorituksista, mutta niiden avulla hahmoista luodaan hieman muutakin kuin vain paperinohuita karikatyyreja. Etenkin Hill ja Tatum tuovat poliisikaksikkoonsa mukavasti tunnetta ja onnistuvat komediallisessa ajoituksessaan erinomaisesti. Lukuisat sivuosat on täytetty tuttuun tapaan nykyhetken tähtinimillä, jotka tekevät kovin omanlaisensa suoritukset. Elokuvan ainoita epäonnistuneita valintoja niin hahmona kuin näyttelijänä on Ice Cuben näyttelemä kapteeni Dickson, jonka vihainen poliisipäällikkö -rutiini on lievästä twististään huolimatta turhan koluttu.

Tekniikka
Julkaisun teräväpiirtosiirto tuo toimintakomedian upeana ruudulle. Kirkkaan yleisilmeen sijaan kuva on hivenen maltillisempi, eivätkä värit loista aivan niin elävästi kuin olisi mahdollista. Anti on siitä huolimatta hyvä, ja terävyys nostaa monia yksityiskohtia hienosti esille. Mustan taso on kauttaaltaan erinomainen.

DTS-HD MA 5.1 -ääniraita tukee tapahtumia jatkuvalla tenholla. Matalat taajuudet pumppaavat tuntumaa bassovoittoisiin sävellyksiin ja antavat toiminnalle tuntuvaa potkua. Tilakanavat kierrättävät lukuisia efektejä ja hiljaisempaa taustahälyä loistavalla tarkkuudella tehden kohtauksista luonnollisen tuntuisia. Tehosterikkaasta ääniraidasta huolimatta dialogi toistuu alituiseen selvänä.

Lisämateriaali
Tekijöiden ja päähenkilöiden kommenttiraita on yhtä juhlaa nelikon kommentoidessa ja piikitellessä toisiaan, mutta varsinaista informaatiota kaipaaville se jää kovin köyhäksi. Tuotanto on ollut kaikille osallisille mitä ilmeisimmin varsin hauska, mikä paistaa paitsi elokuvassa myös tällä raidalla.

Poistettuja kohtauksia on levyllä peräti kaksikymmentä kappaletta lähes puolen tunnin edestä. Ne pitävät sisällään lähinnä lisää herjan heittoa, mikä jatkuu noin viisiminuuttisessa gag reelissä.

Takaisin koulunpenkille on vajaa kymmenminuuttinen kooste, jossa tekijät keskustelevat elokuvasta ja koulumaailman muuttumisesta viimeisen kymmenen vuoden aikana. Hivenen annittomaksi jäävää osuutta tuetaan pää- ja sivuhahmoihin keskittyvillä dokumenteilla, joissa asiaankuuluvat henkilöt hauskuuttavat kameralle. Osansa saavat niin Jonah Hill, Channing Tatum, Rob Riggle, Johnny Depp ja Ice Cube. Yhteiskestoa kaikilla on yhteensä reilun parinkymmenen minuutin edestä.

Julkaisu sisältää lisäksi ennakkomaistiaisia tulevista elokuvista.

Yhteenveto
21 Jump Street on onnistunut kyttäleffa, jonka ansiot ovat onnistuneessa käsikirjoituksessa ja päähenkilöissä. Huumori luottaa suurelta osin genren kliseisiin, mutta niiden käsittely on poikkeuksellisen omaperäistä.