Elokuva
Kun 11-vuotiaan Oliverin (Esa Nikkilä) vanhemmat kuolevat yllättäen auto-onnettomuudessa, sen sijaan, että olisi murheen murtama, poika keskittääkin kaiken energiansa traagisen kolarin ja siihen johtaneiden syiden tutkimiseen. Onnettomuuspaikan ympäristössä hiippailee myös omien murheidensa keskellä keinotteleva, kiltisti ketku sähkömies Joonas (Kari Hietalahti), joka tulee vastentahtoisesti vetäistyksi keskelle Oliverin elämää.

Teatteri ja tv-ympyröistä tutun pitkän linjan ammattilaisen, Juha Lehtolan, ensimmäinen kokopitkä, Aikuisten poika, ei ole ollenkaan huono elokuva, mutta purkaessaan tavattoman traagista aihettaan paikoin komediankin keinoin, sen fokus karkaa turhankin useasti epäolennaisuuksiin. Kerronta ja olennaiseen keskittyminen hajoaa paitsi päälle liimatun kolmiodraaman setvimiseen, myös sangen keinotekoisesti sympatiapisteitä metsästäviin sivuhenkilöihin, joiden funktio elokuvassa jää täysin epäolennaiseksi. Parhaimmillaan Aikuisten poika onnistuu kuitenkin myös tavoittamaan jotain aitoa ja koskettavaa siitä tuskasta, mitä vanhempien kuolema voi asiaa rationaalisesti käsittelemään kykenemättömällä lapselle aiheuttaa, vaikkei kaikkia sen tarjoamia ratkaisuja tai selityksiä kykenekään kokonaisina nielemään.

Loppupeleissä paljosta ovat vastuussa hyvät näyttelijät, joista eri toten Kari Hietalahti todistaa olevansa paljon muutakin kuin hassu koomikko. Kuin varkain tarinaketjun keskushenkilöksi nousevan Hissun tulkinassa on eletyn elämän makua ja tummien tunteiden tulkinta kohdillaan. Nuoren Esa Nikkilän Oliverissa on niin ikään paljon hyvää, ulosanti aitoa ja kiukussa tulta ja tappuraa. Sivurooleissa nähdään iso liuta kärkipään kotimaisia leffastaroja aina Tommi Korpelasta Maria Heiskaseen ja Janne Virtasesta Petteri Summaseen.

Vahvimmin läsnä on Susanna Haavisto Oliverin mummina, todistaen hienosti, ettei vaikuttavimmat roolityöt suinkaan aina tarvitse tuhansia sanoja tuekseen. Suuren yleisön vetonauloiksi on palkattu myös vekkulit veteraanit Esko Salminen ja Sulevi Peltola, jotka sanailevat hassuja pölyistä ja ainoastaan vanhoihin roskaelokuviin erikoistunutta leffateatteria pitävänä kaksikkona, Jaakkona ja Rafuna.

Yhteenveto
Semionnistunut valkokangasdebyytti, jonka jälkeen sen osaavilta tekijöiltä on ihan oikeutetusti lupa sekä odottaa, että myös vaatia, enemmän.