Elokuva
Seitsemän toisilleen aiemmin tuntematonta brittieläkeläistä päättävät lähteä loisteliaan mainoksen huokuttelemina seikkailulle Intiaan. Leskeksi hiljattain jäänyt Evelyn (Judi Dench) haluaa kokeilla omien siipiensä kantavuutta, kun taas Douglas ja Jean (Bill Nighy ja Penelope Wilton) yrittävät vielä kerran löytää ilon avioonsa. Aina äksy Muriel (Maggie Smith) päätyy matkalle halvan lonkkaleikkauksen toivossa ja Grahamia (Tom Wilkinson) ajaa maapallon toiselle puolelle kauan sitten tehty lupaus. Madge (Celia Imrie) on hakemassa elämänsä ehtooseen romanssia ja samalla tavalla pariutumisaikeissa on reissuun lähtenyt viriili Norman (Ronald Pickup). Seitsemän rohkeaa majoittuvat luksusta lupaavaan Marigold Hotelliin, jonka johtaja Sonny (Dev Patel) on kuitenkin antanut rahavaikeuksissaan ajautua pahasti rappiolle. Iän tuomalla kokemuksella matkaajat onnistuvat kuitenkin sopeutumaan alati muuttuviin tilanteisiin ja onnistuvat siinä samalla auttamaan myös Sonnyn ja tämän mieliteityn Sunainan (Tena Desae) ryppyistä rakkautta Sonnyn perinteiseen kastijakoon yhä tuijottavan tomeran äidin (Lillete Dubey) valvovan silmän alla.

Monissa liemissä keitetty ohjaaja John Madden on osoittanut taitonsa romantiikan kuvaajana muun muassa Oscareilla palkitussa elokuvassaan Rakastunut Shakespeare (Shakespeare in Love, 1998) ja Kapteeni Corellin mandoliini (Captain Corelli`s Mandolin, 2001), ja vierallut myös pimeämmällä puolella ikävästi aliarvioiduilla trillereillään Killshot (2008) ja The Debt (2010) tehden nyt paluun kevyempään kerrontaan mainion mukavasti.
Maddenin taitavasti ohjaama The Best Exotic Marigold Hotel on supersympaattinen ja sydämellinen draamakomedia, jonka toimivuustakuuna on Englannin elokuvataivaan todellinen Dreamteam. Ol Parkerin kaikin puolin toimiva ja erinomaisille näyttelijöille tarpeeksi tilaa antava käsikirjoitus perustuu Deborah Moggachin romaaniin These Foolish Things.

Geriatrinen näkökulma tuo tarinaan paitsi lempeää melankoliaa, myös riehakkuutta seitsikon puhuessa asioista niiden oikeilla nimillä. Komiikkaa tasapainottaa myös jokaisen matkalaisen elämässään kokemat tragediat ja ikääntymisen muassaan tuoma kuoleman läheisyys. Pääpaino on kuitenkin valloittavassa ilakoinnissa ja hersyvässä huumorissa, unohtamatta ajatonta romantiikkaa, joka valloittaa vastustamattomasti vaativimmankin viihteen ystävän. Ben Davisin taitava kameratyöskentely tuo lokaatiot ja atmosfäärin lähelle ja kokonaisuuden paketoi kauniisti Thomas Newmanin erinomainen musiikki, joka hyödyntää hauskasti monia Intian kansallissoittimia.

Valkokankaan veteraanit haliitsevat kokonaisuutta niin suvereenisti, että Slummien miljonääristä (Slumdog Millionaire, 2008) parhaiten tutun Dev Patelin omat kommelukset tuntuvat turhilta lisäilyiltä ja paikoin pelkästään nuorempien katselijoiden kosiskelulta. Judi Dench tekee vahvan roolityön fiksuna Evelynina, jolla on paljon enemmän annettavaa nykyaikaisessa oravanpyörässä pyöriville uraorientoiduille ihmisille kuin ensi näkemältä uskoisikaan. Tom Wilkinson tarjoilee elokuvan koskettavimmat kohtaukset suurta ja raskasta salaisuutta koko ikänsä hartioillaan kantaneena Grahamina, jolle matka kotiin on viimeinen mahdollisuus lunastukseen.

Taitavasti alarekisterissä vetävä, aina luotettava Bill Nighy saa kaikki sympatiapisteet Penelope Wiltonin maniosti hahmotteleman kireän Jean-vaimon ikeen alla kituvana Douglasina, hirtehisen hilpeän Maggie Smithin piirtäessä todenmukaisen muotokuvan kaikesta katkerana Murielina, jolle auvoisa auringonpaiste saa aikaan vastustamattoman muodonmuutoksen. Hauskimmat hahmot ovat lemmennälkäiset Celia Imrie ja Ronald Pickup Madgena ja Normanina, joista varsinkin jälkimmäisen nerokkaat identiteettivaihdokset jaksavat huvittaa ylenpalttisesti. Bonukseksi löytyy vielä Diana Hardcastlen hehkeä Carol, joka maassa jo aikaa enemmän viettäneenä tietää kaikki koukut ja katiskat, joilla äveriäät saaliit vedetään rakkauden nuottaan.

Yhteenveto
Suurella sydämellä sympaattinen ja lempeän hauska elokuva, persoonallinen piristysruiske ja vuoden 2012 ensimmäinen todellinen hyväntuulen elokuva, jollaisia jokainen leffafani tarvitsee tasaisin väliajoin.