Elokuva
Veljensä John F. Kennedyn hallituksen puolustusministeri ja sittemmin New Yorkin senaattoriksi valittu Robert F. Kennedy, tuttavallisemmin Bobby Kennedy, joutui salamurhaajan ampumaksi kalifornialaisessa Ambassador-hotellissa 5.6.1968, menehtyen saamiinsa vammoihin vuorokautta myöhemmin. Vietnamin sotaa äänekkäästi vastustanut Bobby oli juuri voittanut Eugene McCarthyn demokraattipuolueen esivaaleissa, ja olisi mitä todennäköisimmin tullut valituksi Yhdysvaltain presidentiksi.

Emilio Estevezin ohjaama ja käsikirjoittama Bobby kuvaa traagisia tapahtumia hotellin työntekijöiden ja asiakkaiden sekä demokraattien vaalijuhlaa organisoivien henkilöiden näkökulmasta. Vaikka tarina kulminoituukin hotellin keittiössä tapahtuvaan surulliseen välikohtaukseen, on pääpaino kuitenkin henkilöhahmojen välisissä kimuranteissa ihmissuhteissa. Puherooleja on valtavasti, jopa liikaa, joten henkilöhahmot jäävät valitettavan pinnallisiksi. Ohjaajana kokematon Estevez on ottanut suuren riskin jakamalla tarinan lyhyisiin episodeihin, mikä voi johtaa taitamattomissa käsissä pirstaleiseen lopputulokseen. Kaikesta huolimatta hän kuljettaa tarinaa yllättävän sujuvasti ja pyrkii lajityypille uskolliseen tapaan nivomaan lopussa irrallisilta vaikuttavat ihmiskohtalot yhteen. Siinä hän onnistuu vain tyydyttävästi, sillä kaiken selittävää ahaa-elämystä ei tällä kertaa synny. Hahmojen suuri määrä ei näytä palvelevan tarinaa, vaan vaikuttaa enemmänkin siltä, että Estevez on asettanut riman liian korkealle.

Näyttelijäkaarti on ennennäkemätön tähtisikermä, sillä ainakaan minä en muista koskaan nähneeni näin monta suosittua luonnenäyttelijää (mm. Anthony Hopkins, Martin Sheen, Laurence Fishburne ja William H. Macy) ja nuorta kykyä (mm. Elijah Wood, Ashton Kutcher, Jacob Vargas ja Freddy Rodríguez) samassa elokuvassa. Yhtään vaatimattomampi ei ole myöskään naisnäyttelijöiden kirjo, sillä valkokankaalla sädehtivät muun muassa Sharon Stone, Demi Moore, Helen Hunt, Lindsey Lohan ja Heather Graham. Etenkin Fishburne - tuo Samuel L. Jacksoniakin karismaattisempi afroamerikkalainen näyttelijä - esiintyy edukseen hotelliravintolan kokkina ja työntekijöiden isähahmona. Myös Kutcher yllättää LSD:llä kuuppansa sekoittavana hörhönä. Hompsuiseksi stailattu Stone tekee yhden parhaista rooleistaan Macyn esittämän hotellinjohtajan kanssa elävänä kampaaja-kosmetologina. Moore yrittää parhaansa mukaan esittää alkoholisoitunutta laulajadiivaa, mutta sortuu teennäiseen ylinäyttelyyn.

Ajankuva on uskottava vaatteita, kampauksia ja musiikkia myöten. Tämän lisäksi elokuvaan on onnistuneesti leikattu jonkin verran alkuperäistä kuvamateriaalia, lähinnä Kennedyn puheita ja haastatteluja sekä kuvia Vietnamin sodan vastaisista mielenosoituksista. Filmi päättyy kornisti tähtilippuun, ikään kuin amerikkalaisten syvästi rakastaman Bobby Kennedyn menetyksen kansallista merkitystä pitäisi vielä erikseen alleviivata.

Yhteenveto
Bobby on henkilöhahmojen paljouden takia hieman pinnalliseksi jäävä episodielokuva, jonka viihdyttävyys on paljolti hyvien näyttelijöiden ja toimivan dialogin ansiota.