Yksinhuoltajaäiti Yoshimi (Hitomi Kuroki) joutuu etsimään uuden asunnon eronsa jälkeen. Ex-miehen ja lastensuojeluviranomaisten painostuksen alla uuden elämän aloittaminen ei ole helppoa. Huoltajuus on vaakalaudalla ja Yoshimin menneisyys luo synkän varjon hänen luotettavuudelleen äitinä. Luja usko itseensä ja Ikuko-tyttären (Rio Kanno) pyyteetön rakkaus luovat kuitenkin perustaa elämälle. Pienikin ilo on auringonpaiste kurjassa elämäntilanteessa.

Pian tunnelin päässä pilkahtaakin valoa, kun Yoshimi saa työpaikan. Edessä on muutto halpaan, mutta pelottavaan Tokion lähiössä sijaitsevaan kerrostaloasuntoon. Hylätyn tuntuisessa talossa eivät naapurit kävele käytävällä vastaan eikä huoneiston johtaja tunnu vastaavan esitettyihin kysymyksiin kuin oudosti kierrellen. Ikukon leikkikoulu sijaitsee kuitenkin niin lähellä ettei äiti voi kieltäytyä asunnosta alitajuntaisesta halustaan huolimatta. Remontoitu huonteisto vaikuttaa muuton jälkeen odottamattoman kotoisalta. Ainoastaan vuotava tahra makuuhuoneen katossa sekä pahanmakuinen kraanavesi aiheuttavat päänvaivaa. Onnestaan huolimatta Yoshimi aistii, että jokin on pielessä.

Tyypillisen hitaan ja varovaisen alkuasettelun jälkeen salamyhkäiseksi punottu juoni alkaa vihdoin avautua ja tapahtumat seuraavat toinen toistaan entistä kiivaammin. Yläkerran tyhjästä asunnosta kuuluu öisin askeleita ja makuuhuoneen katon tahra kasvaa päivä päivältä suuremmaksi. Lisäksi Ikuko löytää leikkikaverikseen tytön, jota kukaan muu ei näe. Pian Yoshimille selviää karmaiseva totuus tyttärensä uudesta tuttavuudesta ja yläkerran asukista…

Ringun (aka Ring) kaksikko, ohjaaja Hideo Nakata ja kirjoittaja Koji Suzuki onnistuvat kauhun luonnissa jälleen loistavasti. Dark Waterissa tarinaa kuljetetaan jatkuvan efektiryöpyn sijaan vahvan tunnelman kautta. Kun kaikkea ei näytetä, jää katsojan mielikuvituksen varaan pelon ruokkiminen. Tämä toimiikin erittäin hyvin. Pienet yksityiskohdat nivoutuvat painostavaksi ilmapiiriksi, jossa hiljaisuuskin on kauhunhuutoa karmivampaa.

Näyttelijäntyö on ihailtavan taidokasta, etenkin Hitomi Kurokin hauraan olemuksen ja syvän tulkinnan kautta. Roolivalinnat ovat muutenkin onnistuneita - myös Ikukoa esittäneen Rio Kannon nukkemainen olemus sopii elokuvaan enemmän kuin hyvin.

Anamorfinen 1,85:1 -kuva on moitteeton ja melko puhdas koko elokuvan ajan. NTSC:lle tyypillinen pehmeys häiritsee hieman, jättäen pientä varjoa liikkeessä. Kauhuelokuvalle tyypillinen valju väripaletti toimii erinomaisesti ja valoissa on aavemaista hehkua, jotka luovat voimakkaan tunnelman katsojan ympärille.

Julkaisu tarjoaa japaninkieliset DTS ES 6.1 Digital Surround- ja Dolby Digital 5.1 Surround -äänet. Molemmat edustavat parempaa keskiluokkaa ja luovat upeasti pelonsekaista tunnelmaa. Tilavaikutelma saa pysymään koko ajan varuillaan ja säikähdyskohdat nostavat penkistä joka kerta.

Valitettavasti tästäkin R3-julkaisusta puuttuvat extrat, mikä on todella sääli, sillä olisi ollut mukava tutustua pakettiin hieman tarkemminkin.

Dark Water on käsinkosketeltavan voimakasta kauhuviihdettä, joka tuntuu joka solussa. Siinä missä Ring oli tiivistä pelkoa lyhyinä annoksina, Dark Water onnistuu kokonaisuutena varsin hyytävänä pelkokertoimen ruokkijana. Aasialaiseen tapaan alku on hieman pitkänoloinen, mutta luo hyvän perustan piinaavalle kauhulle.

Henkilökohtaisesti voin sanoa, että muutamassa kohtauksessa koin todella vahvat sävärit - eli odotukseni palkittiin. Tästä syystä suosittelen elokuvaa kaikille aasialaisen kauhun ystäville.

Tuomio: Jos pidit Ringistä, Dark Water on sinulle pakkohankinta.