Elokuva
August (Eppu Pastinen), tai Aku, kuten 19-vuotias nuoriherra haluaa itseään kutsuttavan, on juuri valmistunut ylioppilaaksi, mutta tulevan kesän fiiliksiä pilaa reppumatkalle Eurooppaan lähtevä tyttöystävä Erika (Niina Koponen) ja koko suveksi sinaantunut duuni raksalla. Akun vanhemmat, isä (Ilkka Heiskanen) ja ruotsinkielinen äiti (Henrika Andersson), odottavat yliopistoon pyrkivältä jälkikasvultaan suuria, mutta nuorena valintojen tekeminen on vaikeaa. Parhaan kaverinsa Fredan (Zagros Manuchar) kehotuksesta Aku päättää hiukan bilettää, ja kaksikko painuu stadin syntiä sykkivään yöhön. Juhannuksena löytyy sitten krapulaisen kainalosta Juli (Lina Turkama), estoton ja ennalta-arvaamaton nuori nainen, joka pummaa Akulta kyydin siskonsa (Pihla Viitala) häihin Mäntyharjuun, eikä hyvin kasvatettu miehenalku kehtaa krapulassa kieltäytyäkään. Alkaa seksin, synnin ja sovituksenkin kyllästämä matka Suomen suveen ja samalla aikuisuuteen.

Nuoren Oskari Sipolan debyyttinä ohjaama Elokuu on tie-elokuvan malliin rakennettu kasvukertomus, yhtä aikaa raikas ja täynnä nuoruuden intoa, mutta tekijänsä kokemattomuudesta johtuen myös armottoman venytetty ja paikoin muka-rankkoihin epäolennaisuuksiin keskittyvä. Juomis- ja naimissessioissa viipyillään turhankin pitkään, kun taas henkilöhahmojen metodeihin tai taustoihin ei edes viitata.  Rytmityksessäkin olisi ollut petrattavaa, ja Harri Paanasen alkuperäistarinaan pohjautuva käsikirjoitus kaivannut viilaa, mutta kokonaisuutena pikkuisen tuhmakin kesäleffa on helppoa nostaa tekijöidensä kelpo käyntikortiksi.

Leikkaaja ja kuvaaja (Antti Reikko ja Joonas Pulkkanen) ovat kyllä ajan tasalla instrumenttiensa kanssa, vaikkakin turhasti modernit skarppikikkailut ja nopeutukset syövätkin kuvakerronnalta tehoja. Myös jokainen hiljaisempi hetki täytetään Joel Melasniemen päämäärättömästi sinne tänne karkailevalla musiikilla.

Lapsenkasvoinen Eppu Pastinen on sympaattinen arkana ja sulkeutuneena Akuna, jonka tylysti käyttäytyvä ja poikaa kuin markan munkkia vievä kovakimma kietoo pikkurillinsä ympärille hypnoottisella voimalla. Lina Turkaman roolissa Julina on kaikuja mm. Jonathan Demmen Vaarallisen tyttöystävän (1986) Lulusta, seksuaalisuuden manipulaation valuuttana ymmärtävänä nielijänä, mutta Turkaman keinotekoinen ja ulkolukuinen tulkinta latistaa tarkoituksen ikävästi. Uusien kasvojen tukena nähdään toki myös kokeneempaa kaartia, jota edustavat mm. Timo Torikka mukavana mökkiläisenä, Matleena Kuusniemi tämän avovaimona sekä Markku Maalismaa Julin kehvelinä isäukkona.

Yhteenveto
Tarjolla on täysi kattaus menoa ja meininkiä, jossa tunteiden tyrkkykin on huomattava, mutta Elokuu jää kaikesta hyvästään huolimatta etäiseksi. Elokuvan moottorin epätasainen käynti tekee menosta nykivää, mutta kun vihdoin päästään äärikonservatiiviseen finaaliin, saadaan huomata, että matkasta selvittiin kuitenkin ilman sen suurempia vammoja.