Elokuva
Vuonna 2154 maailma on jakautunut räikeästi kahtia: taivaankannelle rakennetulla avaruusasema Elysiumilla, missä ei tunneta sairauksia eikä puutetta, asuvat vain varakkaat ihmiset, saastuneella ja ylikansoitetulla maapallolle kaikki muut. Vakavaan säteilyonnettomuuteen joutuneelle Max DeCostalle (Matt Damon) Elysiumin parantavat medipalot ovat ainoa mahdollisuus, mutta paratiisia vartioi puolustussihteeri Delacourt (Jodie Foster) aseellisine joukkoineen, eikä hän aio päästää sinne ketään, jonka luottotiedot eivät ole kunnossa. Epätoivoinen Max ottaa vastaan tehtävän, joka onnistuessaan muuttaisi kaikkien tulevaisuuden, mutta Delacourtin psykoottinen käsikassara Kruger (Sharlto Copley) on jo saanut vihiä verestä.

Mestarillisen näkemyksellisellä elokuvallaan District 9 (2009) loistavan tulevaisuutensa allekirjoittanut ohjaaja/käsikirjoittaja Neill Blomkampin Elysium jatkaa samalla sanomallisella tiellä, ja vaikkei uutuus aivan omaperäisyydessään esikoisen tasolle nousekaan, on se silti huikean komea ja ajatuksekas dystopia, joka entisestään vankistaa Blomkampin asemaa tulevaisuuden suurena visionäärinä. Vasta 34-vuotiaan taiteilijan elokuvissa yhdistyvät häikäisevän hienosti toiminnallinen seikkailullisuus yhteiskunnalliseen kantaaottavuuteen tavalla, joka on miltei ainutlaatuista Hollywood-orientointuneessa elokuvamaailmassa nykypäivänä.

Visuaalisesti häikäisevän julkisivun taakse olisi tosin toivonut aavistuksen omaperäisempää tarinaa, sillä ikeen alta nousevan kansakunnan kapina valtaapitäviä öykkäreitä vastaan on niin monesti ollut elokuvien aiheina, ettei hyvästä yrityksestään huolimatta edes Blomkamp kykene uuttamaan aiheeseen tarpeeksi uutta ytyä. District 9:n verrattuna sanomallisuus on globaalimpaa ja samalla osumatarkkudeltaan harvempaa, vaikka elokuvan opetukset ovatkin universaalisti oivia ja oikeita.

Teknisesti Elysium on huippuluokkaa, legendaarisen näkijän ja artistin, Blade Runnerin (1982) luojan, Syd Meadin, visioimat näkymät kiertoradalle rakennetusta Elysiumista ja sen täydellisenä vastakohtana jättimäiseksi kaatopaikaksi muuttuneesta maapallosta vaikuttavat ja vakuuttavat. Blomkampin ohjauksessa on draivia ja näkemystä, toimintakohtauksissa päällekäyvää rankkuutta ja uhoa, unohtamatta silti kaiken takana kulkevaa huolta tasa-arvon katoamisesta rikkaisiin ja köyhiin kiihtyvällä tavalla kahtia jakautuvassa maailmassa. Trent Opalochin kuvaus yhdistelee perinteisiä tekniikoita huipputekniseen tallennukseen iskevän komeasti ja kaiken nivoo komeaksi paketiksi Julian Clarken ja Lee Smithin partaveitsen terävä leikkaus.

Matt Damon tekee varman roolin jokamies Maxina, jonka harteille kohtalo jakaa kovat kortit ilman ensimmäistäkään valttia. Harvakseltaan valkokankailla vierailevan Jodie Fosterin uberbitch Delacourt on hahmo, joka ei vaadi metoditulkintaa, mutta jota on ihana vihata. Hurjimman roolin rymistelee District 9:n pääroolin myötä tähtikartalle singahtanut Sharlto Copley, jonka paksulla etelä-afrikan murteella noituva Kruger menee suoraan hurjimpien elokuvapsykojen kunnialistalle. Sivurooleissa nähdään muun muassa Alice Braga Maxin lapsuuden rakastettuna Freyna, Diego Luna luottoystävänä Juliona, Wagner Moura kapinaa tietoverkoissa operoivana Spiderina sekä William Fichtner ökyrikkaana John Carlylena, jonka kehittämä koodi voi mahdollistaa muutoksen suuntaan tai toiseen.

Yhteenveto
Visuaalisesti verrattoman kekseliäs toimintaelokuva levittää tärkeää sanomaa. Vaikka viesti onkin jo aiemmin kuultu, Elysium on ehta scifiseikkailu, lento tulevaisuuteen, jonne kannattaa lunastaa lippu ajoissa.