Emily Rosen riivaaja kertoo amerikkalaisen version Saksassa 1970-luvulla kuolleesta Anneliese Michelistä. Parikymppinen Anneliese sairasti epilepsiaa, mutta häntä hoitanut pappi uskoi vakaasti tytön olevan demonien riivaama. Epäonnistuneiden manausyritysten jälkeen hän kuoli nälkään, ja pappi sai syytteet kuolemantuottamuksesta. Scott Derricksonin ohjaama elokuva perustuu tohtori Felicitas Goodmanin tapauksen pohjalta kirjoittamaan kirjaan.

Elokuvassa tytön nimi on vaihdettu Emily Roseksi (Jennifer Carpenter), ja juttu käsitellään läpi sivistyneeseen tyyliin oikeussalissa. Uraansa nostetta kaipaava asianajaja Erin Bruner (Laura Linney) suostuu ottamaan tapauksen hoidettavakseen, ja meneekin ensi töikseen tapaamaan kalterien takana istuvaa Isä Moorea (Tom Wilkinson). Syyttömyyttään vakuutteleva Isä Moore lupautuu tekemään yhteistyötä, mutta vain saadakseen kertoa maailmalle totuuden.

Oikeussalissa syyttäjä Ethan Thomasin (Campbell Scott) johdolla kuullaan ensin lääketieteeseen pohjautuvat faktat Emilyn epilepsiasta, lääkityksestä ja kaikesta siitä, mikä osoittaisi hänen olleen vain vakavasti sairas, mutta Isä Mooren vuoksi hoitoa vaille jäänyt potilas. Tämän jälkeen aletaan sulatella asiaa yliluonnoselta kantilta. Mitä jos Emily olikin oikeasti riivattu?

Elokuva hyppii vuorotellen oikeussalidraaman ja Emilyn kuolemaan johtavien tapahtumien välillä. Sinänsä lähtökohta on ollut ihan hyvä, mutta tässä piilee samalla elokuvan suurin heikkous; se ei pysty luomaan pelottavaa tunnelmaa missään vaiheessa. Lähellä kyllä käydään, mutta kun ollaan saatu rakennettua tarpeeksi jännitystä johonkin vielä suurempaan, kaikki lässähtää palattaessa takaisin oikeussaliin. Kauhukohtausten tehoa vähentää sekin katsojalle hyvin selvä seikka, että kaikki pelottava on tapahtunut aiemmin. Kun Emilyn kuolemankin tietää etukäteen, ei jää mitään jännitettävää Isä Mooren kohtalon lisäksi. Demonien vallassa kouristelevan tytön näkeminenkään ei tarjoa mitään uutta Manaajan nähneille.

Kyseessä ei silti ole aivan huono elokuva. Keskinkertainen, ellei jopa tylsä käsikirjoitus on onneksi muutettu filmille hyvällä laadulla ja ammattitaidolla. Oikeastaan kaikesta jää mieleen kovin pehmeä jälki, joka koskee niin kameratyöskentelyä kuin ohjaustakin. Tässä tapauksessa pehmeys on melko mielenkiintoista; sillä on saavutettu omanlaisensa tunnelma. Tältä kantilta tarkasteltuna elokuvaan on luotu ristiriitaisuutta ulkonäön ja aiheen välille. Keskinkertaisen draaman ystäville tämä on hyvä asia, kauhun ystäville ei.

Emily Rosen riivaaja on melko mielenkiintoinen tapaus jo kerrontatapansa sekä tunnelmansa puolesta. Se on hyvin tehty oikeussalikauhuilu, jonka olisi voinut tehdä paremmin aivan toisella tyylillä. Nyt juttu on pilattu liian siirappisella kerronnalla ja tunnelman latistavilla draamakohtauksilla.

DVD:n kuva on erinomaista jälkeä. Erittäin hallitusti liikkuva kamera ja hyvä leikkaus siivittävät entisestään tätä 2.40:1-kuvasuhteen nautintoa. Värimaailma tavoittelee paikoitellen synkkyyttä, ja onnistuukin olemaan tyylikkään tumma. Kaikkein vaaleimmissa kohtauksissa liikutaan aivan rajalla, pikselöityykö kuva vai ei. Roskia ei esiinny ja muutoinkin jälki on erittäin puhdasta.

Dolby Digital 5.1 -muotoinen ääniraita on puhdas ja selkeä, toistaen dialogin ja taustalle jäävän musiikin hyvin. Takakanavia on käytetty hillitysti, eikä bassokaan pääse lattiaa tärisyttämään. Christopher Youngin säveltämä musiikki ei jää mieleen, mutta luo ihan mukavaa tunnelmaa.

Koko elokuvan pituisella kommenttiraidalla ohjaaja Scott Derrickson kertoo omia ajatuksiaan ja elokuvan kohtausten tarkoituksia melko yksityiskohtaisestikin. Miehen selkeää englantia on ihan hyvä kuunnella, ja monipuoliset puheenaiheet ovat varmasti värikästä kuultavaa.

Kolmeen osaan jaettu Featurettes -osio; Genesis of the Story (19:49), Casting the Movie (12:24) sekä Visual Design (18:58), ovat periaatteessa kaikki samaa tekijöiden haastattelua tyypilliseen Making of -tyyliin. Analysointia riittää vaikka muille jaettavaksi.

Poistetussa kohtauksessa (2:41) asianajajat lempivät toisiaan baari-illan jälkeen. Yksityiskohtana mainittakoon kohtaukseen tekemättä jätetyt digitaalitehosteet, jotka näkyvät ikkunan takana olevana bluescreeninä. Näiden lisäksi julkaisu sisältää vielä trailerit elokuviin The Fog, 8mm 2, Stealth, The Net 2.0 sekä Urban Legends: Bloody Mary. Kerrankin julkaisuun on valittu elokuvan tyyliin sopivat lisätrailerit.

Todellisiin tapahtumiin pohjautuva kertomus Emily Rosesta ja hänen kuolemansa jälkeisestä oikeudenkäynnistä on erittäin laadukkaasti tehty, mutta kompastuu omaan ideaansa kertoa tarina oikeussalista käsin. Jännitys ei ehdi kasvaa tarpeeksi, kun jo palataan takaisin turvalliseen oikeuden istuntoon, missä melko imelät asianajajat pyrkivät viemään omat uskomuksensa voittoon. Elokuva on enemmän keskinkertaista imelämpää draamaa, eikä se tarjoa varsinaista kauhua aihettaan enempää. Julkaisuna tämä on laadukas ja lisämateriaalia myöten hyvin toteutettu paketti.