Elokuva
Kun viidenteen hääpäiväänsä valmistautuva baarinpitäjä Nick Dunne (Ben Affleck) palaa kotiin, hän löytää talonsa tyhjänä. Vaimo Amy (Rosamund Pike) on mystisesti kadonnut, mutta paikalle hälytetty poliisi alkaa epäillä väkivallantekoa. Virkavallan perässä missourilaiseen pikkukaupunkiin ryntää myös verenhimoinen media, eikä aikaakaan kun koko kansan silmätikuksi nostettu Nick huomaa olevansa epäiltynä vaimonsa murhasta.

Tuhansia ja taas tuhansia elokuvia nähneenä olen yhä iloinen voidessani istua pimeään teatteriin ja antaa itseni taitavien tekijöiden vietäväksi. Ja kyllä David Fincher sitten viekin, kaaottiseksi hullunmyllyksi kasvava Gone Girl on kuin ajo äärihurjalla vuoristoradalla, jonka käännösten, kurvien ja äkkipudotusten keskellä ei voi tehdä muuta kuin pitää kiinni ja luottaa ohjaajaan. Fincher manipuloi, provosoi ja vedättää katsojaa mestarin lailla.

Gillian Flynnin oman romaaninsa pohjalta käsikirjoittama Gone Girl on nykyaikaisen elon ja avion kirugisen tarkka ruumiinavaus, viilto viillolta toinen toistaan mädimpiä kerroksia ihmisistään paljastava ultraääni, jonka näkemys parisuhteesta irvistelee suden lailla. Monitahoinen ja kompleksinen trilleri on myös kalmanmustalla huumorilla kyllästetty, äärikiriittinen julkilausuma nykyaikaisesta mediasta ja sen pahimmista piraijoista. Kuvittaessaan Nickin ja Amyn romanssia, Fincher käyttää Flynnin kirjan tavoin kaksoiskertojaa, tapahtumien paljastuessa katsojalle myös Amyn päiväkirjamerkintöjen kautta, mutta tietenkään lopulta mikään eikä kukaan ole sitä, miltä aluksi näyttää. Kun kulissit kaatuvat, raunioista paljastuu näky, joka ei imartele ketään.

Menneisyyden hutiensa vuoksi yhä turhaan morkattu Ben Affleck tekee hienon roolityön keskelle pirullista kurimusta joutuvana Nickina jonka rimpuilu veriseksi menevässä verkossa herättää yhtä aikaa sekä sadistista iloa, että sympatiaa. Affleckin ahdinko on aitoa ja erinomaisen tarkkaan ajoitettua. Gone Girlin todellinen voimanpesä on hämmästyttävän muuntautumiskykyisen Rosamund Piken hurja ja huikean hallittu roolityö Amyna, enkä yhtään ihmettelisi, jos brittirouva nappaisi osastaan palkinnoista sen himotuimman, Oscarin. Myös sivuroolit ovat onnistuneesti miehitettyjä, alkaen Carrie Coonin vahvasta tulkinnasta Nickin kaksossisarena Margona, joka tahtomattaan tulee imaistuksi mukaan veljeään pinnan alle imevään syöveriin. Neil Patrick Harris on Amyn epätasapainoinen exä Desi ja yhden miehen media Tyler Perry Nickin kovaluu asianajaja Tanner Bolt. Amyn katoamista tutkivina poliiseina nähdään Kim Dickens sekä Patrick Fugit. Casey Wilson on Dunnejen aikapomminaapuri Noelle Hawthorne kun taas Missi Pyle ja Sela Ward valavat bensaa liekkeihin tv:n sensaatio-ohjelmien armottomina ankkureina.

Yhteenveto
Vuoden ravistelevin, raadollisin ja nautittavin trilleri. Viimeistä kuvaansa ja sanaansa myöten mestarillisesti rakennettu jännitysnäytelmä, joka jää kummittelemaan mieleen pitkäksi aikaa. Se saa tutkailemaan perhepiiriä aivan uudesta näkökulmasta ja pistää miettimään, mitä me loppujen lopuksi todella tiedämme toisistamme?