Elokuva
Kun New Yorkin kovin kyttä, John McClane (Bruce Willis), matkaa Moskovaan etsimään pidätettyä poikaansa Jackia (Jai Courtney), vakuutusyhtiöt itkevät ja kansainvälinen kriisi on valmis. Hetkessä mieluiten viittomakielellä ja tuliaseilla keskusteleva John sekaantuu CIA:n operaatioon ja tulee vedetyksi veriseksi menevään vyyhtiin, jonka taustalla kummittelee Tšernobylin vuoden 1986 ydinvoimalaonnettomuus.

Visuaalisesti näyttävistä toimintaelokuvistaan tuttu ohjaaja John Moore on tarttunut viidenteen Die Hard -sarjan osaan rempseällä otteella, satsaten suuresti hyökyaallon lailla etenevään kaaokseen, räjähdyksiin ja yhteenottoihin. Jatkuvien tulitaisteluiden, takaa-ajojen ja tappeluiden välistä Moore on puristanut kaiken löysän pois, ja näin A Good Day To Die Hard tuntuukin liian lyhyeltä. Nyt aikaa ei ole jätetty nimeksikään henkilöiden tai heidän motiiviensa esittelyyn, on vain suora astuminen radalle ja varmistimet pois.

Jossain suurella rahalla ja hirmuisella trotyylimäärällä tuotetun ryminän taustalla kulkee myös Skip Woodsin käsikirjoitus, jossa puidaan Venäjän sisäistä taistelua vallasta, jenkkien halutessa haltuunsa loikkariksi halajavan entisen miljardöörin Komarovin (Sebastian Koch), jonka perässä on suurin osa Moskovan konnista ja pahimpana kaikista ministeriksi pyrkivä Chagarin (Sergei Kolesnikov), tämän entinen yhtiökumppani.

Willis vääntää John seniorina herjoja kuin liukuhihnalta, joista harmittavan harva osuu kohteeseensa. Ärhäkkänä juokseva raatolaskuri pitää tosin suvantovaiheet minimissään. Viimeksi napakassa Jack Reacherissa reuhunneella Jai Courtneylla on hyvät mahikset nousta actionstarojen eturiiviin, sillä miehestä löytyy toimeen vaadittavaa näköä, kokoa ja karismaakin. Loppujengi on englantia raskaasti murtaen huutavia psykoppaatteja, joiden kohtalo ei isommin kiinnosta edes päähenkilöitä.

Yhteenveto
Rehellisen tyhjäpäinen toimintaraina kunnollisilla tuotantoarvoilla, jonka seuraamiseen ei välttämättä tarvita ajattelukalustoa.