Elokuva
On vuosi 1951 Hollywoodissa ja Capitol Picturesin tuotantopäälliköllä Eddie Mannixilla (Josh Brolin) alkaa harvinaisen paha päivä. Tupakkalakko ei ota onnistuakseen, ja lisähuolta aiheuttavat usean eri elokuvan tuotannoissa ilmenevät ongelmat. Naimaton tähti DeeAnna Moran (Scarlett Johansson) on pamahtanut paksuksi, korkeita taidearvoja vaalivan ohjaaja Laurence Laurentzin (Ralph Fiennes) uuteen draamaan kiinnitetty länkkärileffojen tähti Hobie Doyle (Alden Ehrenreich) osoittautuu ihmisten kanssa näytellessään täydeksi tolvanaksi ja juorukolumnistisiskokset Thora ja Thessaly Thacker (Tilda Swinton) kiristävät paljastuksilla. Vielä kun tulevan suurelokuvan, raamattuepookin Hail, Caesar päätähti, itseriittoinen ääliö Baird Whitlock (George Clooney) kidnapataan, alkavat tunnit Mannixin vuorokaudessa loppua kesken.

Coenin veljesten Joelin ja Ethanin uusin, Hail, Caesar, on hillitön, unelmakaupunki Hollywoodiin sijoittuva hullunmylly, jossa piisaa vauhtia, vaarallisia tilanteita, nerokasta läppää ja ennen kaikkea yhtymäkohtia todellisuuteen. Se sijoittuu aikakauteen, jolloin elokuvateollisuudessa tapahtui suuri murros, Yhdysvaltain Korkein oikeus määräsi studiot rikkomaan monopolinsa elokuvatettareista, televisio teki tuloaan ja kaikkea varjosti kylmä sota sekä punainen uhka, kommunistien pelko, jonka vuoksi lukuisat käsikirjoittajat joutuivat mustalle listalle ja menettivät työnsä lisäksi muutamissa tapauksissa jopa vapautensa. Varsinkin viimeksi mainitusta seikasta Hail, Caesar irrottelee vallan nerokkaita havaintoja ja sattuvaa sarkasmia. Näitä faktoja pitkospuinaan käyttäen Coenit kertovat yhden, 27 tuntia sisältävän vuorokauden tapahtumista omaan, suvereeniin tyyliinsä.

Vaikka ehdottoman eläväinen ja vauhdikas elokuva sisältääkin hurjan määrän sisäpiirin naljailua, ja melkein jokaisella hahmolla on oikeassa elämässä vastakappaleensa (Brolinin Mannix pohjaa Hollywoodin legendaariseen salaisuuksien suojelijaan Joseph Edgar Allen John Mannixiin), ei sen kolahtaminen katsojalle ole lainkaan kiinni elokuvahistorian tuntemuksesta. Tarmokkaan touhun takana on suuri sydän ja rakkaus taiteenlajia kohtaan, että vaikka kaikelle mahdolliselle vinoillaankin, se tehdään suuresti työtä sympatisoiden. Alkujakso, jossa Mannixin johdolla keskutellaan useiden eri uskontokuntien kanssa tavasta, jolla Raamattua voi elokuvissa tulkita, on paitsi äärimmäisen nykyajankin ytimeen osuvaa, myös hervottoman hauskaa dialogia.

Hail, Caesar ei ole Coeneiden paras elokuva, mutta se natsaa veljesten katalogiin silti niin täydellisesti, että se ansaitsee täydet viis tähteä. Siinä yhdistyvät Coeneiden Blood Simplesta (1984) alkaneen uran kaikki parhaat puolet, nerokas ja käänteikäs käsikirjoitus, persoonalliset ja viihdyttävän vinot henkilöhahmot sekä draivin, jollaista ei kovin moni muu saa nykyaikana elokuvissaan aikaan. Eeppisen kuvauksen takana on Coeneiden vakkari Roger Deakins, musiikista vastaa toinen luotto Carter Burwell ja leikkauksesta veljekset itse, salanimellä Roderick Jaynes.

Pääroolissa ongelmien fiksaaja Eddie Mannixina Josh Brolin tekee yhden uransa parhaista rooleista. Sanavalmis ja fiksu tarmonpesä luovii keinoja kaihtamatta läpi tyrskyjen, vaikka muutenkin lyhyet hermot ovatkin koko ajan kovemmalla koetuksella. George Clooney hauskuttaa pölvästinä Whitlockina, jonka kollegana nähdään Clancy Brown. Uusi tulokas Alden Ehrenreich yllättää positiivisesti lasson ja ratsastuksen taitavana, mutta näyttelijäkyvyiltään rajoittuneena Hobie Doylena iloisesti, antaen aina mainiolle Ralph Fiennesille paljon materiaalia kilahtaa ohjaaja Laurentzina.

Tilda Swinton on tapansa mukaan iskussa Hollywoodin legendaarisen myrkkykolumnistin Hedda Hopperin mieleen tuovana Thora ja Thessaly Thackerina ja Channing Tatum yllättää steppi- ja tanssitaidoillaan Gene Kellymäisenä Burt Gurneyna. Sivummalla hekotuttavat mm. Jonah Hill studioiden luottomiehenä Silvermanina, Christopher Lambert skandinaaviohjaaja Arne Slessumina, Frances McDormand leikkaaja C.C. Calhounina sekä Heather Goldenhersh Mannixin joka paikkaan ehtivänä sihteerinä. Tarinan kehii kokoon narraattorina Michael Gambon.

Yhteenveto
Sydämellinen ja suuresti symppis elokuva elokuvan tekemisestä aikana, jolloin Hollywood todella oli unelmakaupunki, painajaisia unohtamatta.