Elokuva
Samaan aikaan kun Harry Potter (Daniel Radcliffe) jatkaa parhaiden ystäviensä, Hermione Grangerin (Emma Watson) ja Ron Weasleyn (Rupert Grint), kanssa viimeisten hirnyrkkien etsimistä tuhotaakseen lordi Voldemortin (Ralph Fiennes) lopullisesti, seljasauvan haltuunsa saanut pimeyden ruhtinas aloittaa joukkoineen täysimittaisen hyökkäyksen Tylypahkan velhokouluun, jonka johtajaksi on noussut rakastetun professori Dumbledoren (Michael Gambon) pettänyt Severus Kalkaros (Alan Rickman). Kun viimeinen taistelu alkaa, loputkin petturit paljastuvat ja uudet sankarit syntyvät, mutta myös kuolema saa omansa.

Kaikki päättyy aikanaan, vaan konsanaan ei milloinkaan. Kymmenen vuotta, kahdeksan elokuvaa, neljä ohjaajaa ja yli 60 miljardia euroa myöhemmin Harry Potterin tarina tulee suureen ja komeaan päätökseensä. J.K. Rowlingin luoma velhopojan tarina on ollut millä tahansa asteikolla mitattuna megalomaaninen menestys niin miljoonia myyneinä alkuperäisromaaneina, elokuvina kuin lukemattomina oheistuotteinakin. Vaikka sarja saikin alussaan kritiikkiä salatieteiden ihannoimisesta, parhaimmillaan Harry ja kumppanit ovat toimineet myös ponnahduslautana koulusisvistyksen hankkimiseen, jopa siinä määrin, että kovapäinen veljenpoikakin tavasi ensimmäiset aakkosensa Tylypahkan oppisuunnitelman mukaan: lukemaan kun oli pakko oppia, sillä muuten jotain aivan uutta jäisi kokematta.

David Yatesin ohjaama päätösosa, Harry Potter ja kuoleman varjelukset, osa 2, on saagalle kunniaa tekevä finaali, eeppinen ja mahtipontinen loppunäytös, joka solmii kokonaisuudesta sopusuhtaisen ja odotetun onnistuneen paketin kaikilla herkuilla. Lukuisiin taistelu- ja toimintakohtauksiin on satsattu kaikki tietotaito, mitä seitsemän ensimmäisen elokuvan aikana on ehditty hankkia, ja parhaimmillaan elokuva onkin silkkaa silmäkarkkia mietitysti käytettyine 3D-tehosteineen. Alun veikeä ja vauhdikas pankkiryöstö sekä kolmannen näytöksen massiivinen taistelu Tylypahkasta asettavat riman korkealle tulevien fantasialeffojen tekijöille. Alexandre Desplatin komea ja kaihoisa score on laventanut ihka ensimmäiseen Potteriin nuotit taikoneen John Williamsin musiikkia taitavasti.

Radcliffe, Watson ja Grint ovat kasvaneet paitsi valkokankaalla, myös reaalimaailmassa roolihahmojensa mukana, ja onkin ilahduttavaa nähdä, ettei kukaan sarjan tärkeimmistä tekijöistä edes halunnut hypätä kyydistä ennen viimeistä vetoa. Eturiviin nousevat nyt myös aina mainion Alan Rickmanin sielukas Kalkaros sekä Ralph Fiennesin maaninen Voldemort. Harvoiksi miinuksiksi velhofestareilla voidaan laskea käsikirjoittaja Steve Klovesin valtavien fanimassojen painostuksessa pakkomielteinen sivuhahmojen esiinmarssitus, valkokangasaika kun tuppaa monilla esiosista tutuilla henkilöillä (mm. Robbie Coltrane, Gary Oldman, David Thewlis) jäämään vain muutamaan sekuntiin ja yhteen painavaan lauseeseen. Vuosikymmenten päähän sijoittuva epilogi taas jättää tyytyväisen kylläisen olon vannoutuneimpienkin potteristien sydämiin.

Yhteenveto
Vuosikymmenen aikana lapsista on tullut aikuisia ja aikuisista kriitikoista vanhoja miehiä, mutta niiden monien maagisten hetkien yhteinen jakaminen leffateatterin hämärässä on saanut meidät kaikki jännittämään yhdessä, yli ikä-, rotu- ja luokkarajojen, Tylypahkan lopullisen kohtalon puolesta. Kiitos Harry kaikesta, tämä oli mukava matka.