Elokuva
Kirkon palveluksessa työskentelevät kanttori Kiia (Laura Birn) ja tämän pappismies Lauri (Eero Aho) ovat kiireellä matkalla sairaalaan, synnytyksen lähestyessä etuajassa. Pelko uudesta keskenmenosta paikottaa pariskunnan ajamaan riskirajoilla, mutta sillä on hintansa heidän osuttuaan pimeässä johonkin. Laurin mukaan kyseessä oli vain eläin, mutta sairaalassa, terveen poikalapsen synnyttyä, selviää, että samassa paikassa yliajon uhriksi joutunutta miestään (Teijo Eloranta) suree tämän vaimo Hanna (Mari Rantasila). Naiset ystävystyvät, mutta omatunnontuskat syövät Kiiaa rotan lailla ja kammottava salaisuus kumuloituu lopulta kaiken tuhoavaksi painolastiksi, Kiian pitäessä traagisten tapahtumien todellisen puolen Hannalta salassa, vaikka naisten välinen suhde kasvaa hetki hetkeltä syvemmäksi.

Musta Jää -elokuvallan (2007) jättipotin korjanneen Petri Kotwican Henkesi edestä on psykologisen trillerin viittaan verhottu draama anteeksiannosta ja katumuksesta. Siinä ollaan äärimmäisten kysymysten äärellä: Poistaako tunnustus kivun ja voiko tehtyä, oli se sitten kuinka tahaton tai tahallinen, koskaan saada tai edes antaa anteeksi? Kotwican ja Johanna Hartikaisen käsikirjoitus pohjaa ohjaajan omakohtaisiin kokemuksiin auto-onnettomuudesta, joka sai miehen pohtimaan mikä olisi hinta, jos hän olisi ojanpohjan sijaan osunutkin ihmiseen?

Esittäessään syyllisen osapuolen vahvasti evankelisluterilaisena, Kotwica alleviivaa moraalin merkitystä paikoin räikeästikin, mutta tarina ei käänny uskonasioiden pohdiskeluksi, vaan pysyttelee hyvin henkilökohtaisella tasolla. Elämän arvaamattomuus konkretisoituu raaputettaessa arpoja. Mustan jään tavoin, myös Henkesi edestä -elokuvassa toimeenpanevat ja vaikuttavat voimat ovat naiset, miesten jäädessä selvästi puolisoitaan moraaliltaan heikommiksi astioiksi. Kertomuksen ydin on kuitenkin varsin vahva, eikä Kotwica tarjoile valmiiksi pureskeltuja vastauksia, vaan jättää myös rajusti iskevässä finaalissa tulkinnan katsojalle.

Vahvimmin tunteensa tulkitsee pitkästä aikaa valkokankailla nähtävä, erinomaisen roolityön tekevä Mari Rantasila, jonka suru, tuska ja viha ovat syvältä kouraisevan aitoja. Eniten vahvasta kolmikosta valkokangasaikaa saava Laura Birn kärsii yhtä lailla aidon oloisesti, mutta roolihahmon sisäinen maailma jää paljolti tiukkojen lähikuvien varaan. Eero Ahon pappi Lauri tuntuu motiiveiltaan maallistuvan yllättävän helposti, eikä uskon voiman hiipuminen oman edun edessä tunnu kaikilta osin motivoituneelta, vaikkaikin miehen käyttäytymismallit ovatkin ymmärrettäviä, ja ennen kaikkea realistisia.

Yhteenveto
Dynaaminen ja ihmisluonnon voimakkaimpia tunnetiloja, vihaa, surua, anteeksiantoa ja kostonhimoa, paikoin hypnoottisen intensiivisesti käsittelevä draama. Vahvasti näytelty ja kirjoitettu syväluotaus ihmisyyden olennaisista osista.