Elokuva
Ohjaaja Edgar Wright, kirjoittaja ja näyttelijä Simon Pegg sekä hänen aisaparinsa Nick Frost ovat tunnettuja muun muassa mainiosta komediasarjastaan Spaced sekä loistavasta Shaun of the Dead –zombie-elokuvaparodiasta. Kolmikon uusin elokuva Hot Fuzz hakee irvailun kohteensa amerikkalaisista poliisi- ja toimintaelokuvista, ja sijoittaa tapahtumat rauhalliseen englantilaiseen kylään. Uneliaan maalaismiljöön ja hylsyjä helisevän toiminnan kontrasti toimii mainiosti, ja tekijätiimille tutut elementit ovat jälleen mukana matkassa, mutta aivan Shaun of the Deadin tasolle toimintapainotteinen Hot Fuzz ei pysty yltämään. Vaikka Hot Fuzz onkin pienoinen pettymys, ei tämäkään kyyti kylmäksi jätä.

Simon Peggin esittämä supertehokas poliisi Nicholas Angel saa siirron Lontoosta Sandfordiin, pieneen tuppukylään, jossa kaikki tuntevat toisensa ja rikollisuus on vähäistä. Syy Angelin siirtoon on yksinkertainen: hän saa kaikki muut Lontoossa työskentelevät poliisit näyttämään huonoilta ja tehottomilta huimilla pidätystilastoillaan. Sandfordissa taas ei ole tapahtunut ainuttakaan murhaa kahteenkymmeneen vuoteen, mutta verisiä tapaturmia sitäkin useammin. Heti ensimmäisenä iltana Angel passittaa pubikierroksellaan puolet kylästä putkaan, mukaanlukien hänen tulevan partioparinsa Danny Buttermanin (Nick Frost), joka nukkuu mieluusti yönsä putkassa säästäen aikaa työmatkassa.

Vakavamielinen ja työintoinen Angel on turhautunut paitsi kylän rauhallisuuteen, myös poliisilaitoksen löysään ilmapiiriin, jossa poliisit hyvittävät rikkeensä tarjoamalla suklaakakkua ja jäätelöä koko työporukalle. Kyläläiset taas katsovat pikkurikkeitä läpi sormien, sillä yhteinen hyvinvointihan on kaikkein tärkeintä. Angel alkaa pakkomielteisesti selvittämään kylässä tapahtuneita tapaturmia, joissa ihmisten päät usein joko irtoavat kokonaan tai kohtaavat muuten kovin ikävän kohtalon. Kaverinaan hänellä on pikkupoikamainen, toimintaelokuvien suurkuluttuja Danny, joka vaivaa Angelia koko ajan kysymyksillä, kuten onko totta, että ihmisen päässä on kohta, johon ampuessa koko pää räjähtää?

Hot Fuzzin tunnistaa heti tekijätiiminsä tuotokseksi toteutukseltaan ja huumoriltaan. Edgar Wrightin tavaramerkiksi muodostuneet sätkyvät siirtymät kuvasta toiseen ovat jälleen vahvasti edustettuina, kuin myös hölmö, mutta raikas huumori, joka esitetään usein vakavalla naamalla, mutta tarpeen tullen myös henkilöhahmot osaavat nauraa järjettömyyksille. Yksi Wright-Pegg-Frost kolmikon parhaista elementeistä, kamuhuumori, jää kuitenkin elokuvassa vähemmälle huomiolle. Juuri absurdit, mutta lämpimän aidonoloiset ystävyysuhteet ovat tehneet tekijöiden aiemmista töistä niin vastustamattoman riemukkaita, unohtamatta tietenkään villejä viittauksia populaarikulttuuriin. Edellä mainittua menoa löytyy myös Hot Fuzzista, Dannyn eläessä uudelleen Myrskyn ratsastajat (Point Break) -elokuvan kliimakseja.

Yksi elokuvan lennokkuuta hidastavista tekijöistä on se, että Simon Pegg ei ole roolissaan hauska. Tämä ei liity miehen komiikan taitoihin, vaan yksinkertaisesti siihen, että hänen roolihahmonsa ei ole hauska, vaan mutrusuinen jäykkis. Aiemmin leppoisampia renttuja yhdessä Nick Frostin kanssa näytellyt Pegg jättääkin pääosallaan elokuvan hivenen kylmäkiskoiseksi. Juuri Peggin ja Frostin yhteinen kaverikemia on nostanut Spacedin ja Shaun of the Deadin tunnelman kattoon, ja onkin erityisen harmillista, että tämä aspekti jää Hot Fuzzista puuttumaan, vaikkei tekijöitä sinänsä voi uuden kokeilemisesta moittia. Nick Frost pitää kaksikon leppoisampaa puolta yksin elossa, ja elokuva onkin ilahduttavimmillaan, kun Angel vihdoin osaa vaihtaa vapaalle yhdessä Frostin henkilöhahmon kanssa. Katsoja voikin hetken kuvitella olevansa jälleen Shaun of the Deadin kapakassa pelastamassa maailmaa kahden rakastettavan jauhopään kanssa. Pian tämän jälkeen alkaa kuitenkin elokuvan venyvä loppuhuipennus, jossa päätekijöitä ovat isot aseet, aurinkolasit ja takaa-ajot.

Vaikka Hot Fuzz onkin tekijöiltään lievähkö pettymys, ei elokuva ole kuitenkaan epäonnistunut. Käsikirjoitus on jälleen raikkaan hauskasti kirjoitettu, ja erikoiset henkilöhahmot ja kirjaimellisesti päättömät tapahtumat jaksavat pitää perusvirnettä yllä läpi elokuvan. Elokuva onkin hauskimmillaan kun se on hölmöimmillään, jonka rinnalla massiivisen mysteerijuonen seuraaminen tuntuu turhan pitkäveteiseltä puhtaan komediagenren tuotoksessa. Poliisi- ja toimintaelokuvien omanlainen parodiointi toimii kuitenkin mainiosti, ja teos ei loppujen lopuksi kulje monenkaan askeleen päässä itsensä vakavasti ottavista toimintaelokuvista, mikä kertoo paljon genren nykytilasta. Hot Fuzz tekee kornista kovistelusta häpeilemättömän hauskaa viihdettä, jonka parissa viettää mielellään pari tuntia. 

Tekniikka
DVD:n anamorfinen kuva (2.35:1) on kauttaaltaan varsin laadukas. Kuva on miellyttävän tarkka ja terävä, ja värit ja niiden kontrastit näyttävät komeilta. Hot Fuzz onkin tuotannoltaan tekijätiimin aiempiin töihin verrattuna paljon kunnianhimoisempi ja näyttävämpi. Dolby Digital 5.1 –ääniraita toistaa moitteettomasti ja jylhästi toimintapainotteisen elokuvan muhkeat ääniefektit, joita ohjaaja on sisällyttänyt pienimpiinkin kuvasiirtymiin.

Lisämateriaali
Kahden levyn UK-julkaisu sisältää roppakaupalla kaikennäköistä lisämateriaalia. Ykköslevyllä on neljä kommenttiraitaa. Ensimmäisellä äänessä ovat ohjaaja Edgar Wright ja Simon Pegg. Miehet puhuvat yleisesti elokuvan tekemisestä, leppoisalla, mutta informatiivisella otteella. Kaksikon kommenttiraita tarjoaaki neljästä kommenttiraidasta kaiken eniten informaatiota. Toisella kommenttiraidalla puhuvat Sandfordin poliisit, eli toisin sanoen Simon Pegg, Nick Frost, Jim Broadbent, Rafe Spall, Kevin Eldon ja Olivia Colman. Raita on neljästä ehdottomasti hauskin, joukon lähinnä vitsaillessa alituisesti kuvassa ja kuvan ulkopuolella tapahtuneista asioista. Tämä onkin julkaisun pakollinen riemuraita, josta ei varsinaisesti mitään järkevää saa revittyä irti, mutta hupia sitäkin enemmän.

Kolmannella kommenttiraidalla puhuvat kyläläisiä esittävät Kenneth Granham, Timothy Dalton, Paul Freeman ja Edward Woodward. Kyläläisten raita on muita hieman rauhallisempi ja vanhemman polven näyttelijät kertovat omasta näkökulmastaan elokuvan tekemiseen liittyvistä asioista. Viimeisellä kommenttiraidalla äänessä ovat elokuvan taustatyössä auttaneet oikeat poliisit Andy Leafe ja Nick Eckland. Kaksikko ei oikein tiedä, mistä puhuisivat, eikä poliiseilta juurikaan irtoa edes väkevää kommenttia elokuvan poliisitoiminnan kuvaamisesta. Miehet lähinnä tähdentävät, mitä ruudulla kulloinkin tapahtuu, aivan kuin kuuntelijalla ei olisi silmiä. Paljon hiljaisia hetkiä sisältävä raita ei ole järin kiinnostava.

Outtakes-osio sisältää kymmenen minuutin edestä pilalle menneitä kohtauksia. Kooste on odotetusti melkoisen hauska. Pätkää pähkäiltiin jo kuvauksissakin, ohjaajan huutaessa Timothy Daltonin raivokkaan kiroilun jälkeen ”This is so on the DVD!”. Hot Funk –osiossa (3 min.) näytetään TV:tä varten siloteltuja kohtauksia, joissa kirosanat ovat korvattu mitä mielenkiintoisimmilla kiertoilmaisuilla. Lisäksi ykköslevyltä löytyy kaikennäköistä pikkukrääsää: elokuvan trailereita, The Man Who Would Be Fuzz –pätkä, joka esittää erään elokuvassa nähtävän kohtauksen hieman muunneltuna, Flick Book: The Other Side, jossa nähdään Dannyn lehtiön toisella puolella oleva pläräysanimaatio sekä Storyboards ja Fuzz-o-meter –osiot, joita on mahdollista seurata elokuvan aikana.

Kakkoslevyllä on hieman jykevämpää lisämateriaalia. Poistettuja kohtauksia on 22, jotka ovat yhteiskestoltaan 20 minuuttia. Kohtaukset ovat lähinnä pidempiä versioita elokuvassa nähdyistä kohtauksista, joita ollaan jouduttu pätkimään, jotta elokuva rullaisi paremmin eteenpäin. Osa kohtauksista on hauskoja, mutta osa taas ei tuo mitään uutta pöytään. Varsinaisia täysin uusia kohtauksia ei juurikaan löydy. Poistetut kohtaukset voi myös katsella ohjaajan kommentein. Ohjaaja antaa mukavaa tietoa siitä, miksi jotain kohtausta piti lyhentää, mikä poistettujen pätkien idea oli kirjoitusvaiheessa, ja mikä ei lopulta toiminut.

Making of -dokumentti (29 min.) on perinteinen "näin me sen teimme" –pätkä, jossa pyöritään elokuvan kuvauspaikoilla ja haastatellaan lukuisia näyttelijöitä. Dokumentti näyttää hyvin kuvauspaikan tunnelman ja valoittaa myös hieman itse elokuvan tekemistä. Pääpaino on kuitenkin näyttelijöiden, joita elokuvassa riittää paljon, haastatteluissa. Kokonaisuudessaan making of –dokumentti on melkoista peruskauraa, vaikka pituutta löytyykin hieman enemmän kuin aivan tavanomaisten karvalakkijulkaisujen dokumenteista.

Internetiin tehtyjä video-blogeja on 13, joiden yhteiskesto on puolituntia. Video-blogit antavat melkeinpä paremman ja hauskemman kuvan elokuvan tekemisestä kuin itse Making of –dokumentti. Blogeissa keskitytään muun muassa kuvauspaikkojen esittelyyn, puvustukseen ja meikkaamiseen, sateen päivittelyyn sekä haavereihin ja kaiken asteiseen hölmöilyyn, josta vastaavat parivaljakko Pegg & Frost. Erityisesti kaksikon kuntoilun ihmeelliseen maailmaan uppoutuva, hieman homoeroottinen blogi on hupaisa. Kaiken kaikkiaan video-blogit ovat varsin mukava lisä DVD:llä.

Featurettes-osion alta löytyy kahdeksan lyhyempää koostetta. Art Department – pätkä (4 min.) keskittyy kuvauspaikan pikku yksityiskohtiin, jonka lisäksi Pegg ja Frost pelleilevät kaikella krääsällä, jota on kannettu kuvauspaikalle. Friends & Family (5 min.) esittelee elokuvassa mukana olleita, tekijätiimin perheenjäseniä ja ystäviä, joista ehdottomasti nimekkäin on ohjaaja Peter Jackson, joka nähdään kuitenkin elokuvassa vain vilaukselta joulupukin asussa. Cranks, Cranes & Controlled Chaos (5 min.) valoittaa elokuvan eri kuvaustekniikoita. Here Come the Fuzz (4 min.) kertoo hieman elokuvan poliisitoimintaan liittyvistä asioista, kuten taustatyöstä ja näyttelijöiden tavoista eläytyä rooleihin. Return to Sandford –osiossa (11 min.) Wright, Pegg ja Frost palaavat elokuvan jälkeen kuvauspaikalle, ja kooste valoittaa hieman paikallisten tunnelmia elokuvan tekemisestä. Edgar & Simon’s Flip Chart –pätkässä (14 min.) Wright ja Pegg esittelevät heidän ideakarttojaan, joiden pohjalta käsikirjoitusta alettiin työstää. Simon Muggs (2 min.) on kooste Peggin naaman vääntelystä. Sergant Fisher’s Perfect Sunday (1 min.) paljastaa erään elokuvassa nähtävän poliisin sunnuntaisuunnitelmat.

DVD:lle on myös ängetty Edgar Wrightin amatöörielokuva vuodelta 1993, Dead Right (40 min.), jonka kylkiäisenä on 10 minuuttia pitkä Wrightin selostus elokuvan tekemisestä. Elokuvan voi katsoa joko Wrightin tai Peggin ja Frostin kommenteilla. Kun Wright selittää miten hän teki elokuvan 18-vuotiaana, Pegg ja Frost eivät anna elokuvalle yhtään armoa kommenteissaan. Lisäksi kakkoslevyltä löytyy posteri- ja kuvagalleriat, storyboardein ja selostuksin esitetty Plot Holes –osio kolmesta elokuvan juonikkaasta tapahtumasta, sekä vielä Special Effects: Before & After –osio, joka sisältää 8 kohtausta. Erikoistehostekoosteesta saa hyvän kuvan siitä, miten tehosteet on lisätty jälkikäteen filmille.

Yhteenveto
Hot Fuzz on jälleen mainio komedia Wright-Pegg-Frost kolmikolta, vaikkei Shaun of the Deadin elokuvallista euforiaa aivan tavoitetakaan. Toiminnallisten kyttäleffojen naiivin vakavamielisyyden päälle rakennettu elokuva tarjoilee kuitenkin takuunaurut niin komedioiden kuin tekijätiimin tuotannonkin ystäville. Suhteellisen alhaista pistemäärää sävyttää pienoinen nihkeä pettymys, sillä onhan Hot Fuzz nykytarjonnassa varsin raikas ilmentymä. Kahden levyn UK-julkaisu on lisämateriaaleineen erinomainen paketti elokuvan faneille.