Elokuva
Jon Favreau onnistui ensimmäisellä Iron Man -elokuvallaan vakuuttamaan tärkeimmät tekijät. Vauhdikas ja yllättävän henkilökohtainen katsaus rautamiehen syntyyn oli muihin sarjakuvafilmatisointeihin verrattuna rauhallisempi, mutta aivan yhtä näyttävä. Kun pohjustus on saatu pois alta, on aika pistää isompaa vaihdetta silmään. Väärin. Iron Man 2 on toki tehosterikkaampi kuin edeltäjänsä, mutta kerronta on, mikäli mahdollista, aiempaa seesteisempi. Tekosydäntä rinnassaan pitävä Tony Stark (Robert Downey Jr.) kituu hiljalleen kohti kuolemaa, sillä laitteen palladium-voimanlähde myrkyttää alituiseen miehen kehoa. Muun maailman silmin rietasteleva playboy tuntuukin menettäneen viimeisenkin järjen rippeen, eikä tilannetta helpota saman teknologian avuin Starkin kimppuun käyvä Ivan Vanko (Mickey Rourke). Aiemmin Iron Manin ylläpitämä globaali maailmanrauha on järkkynyt ja haaskalinnut lentävät paikalle.

Temaattisesti Iron Man 2 pyörii isä-poika-suhteen ympärillä. Kuin kolikon kaksi puolta, Stark ja Vanko pyrkivät molemmat edesmenneiden isiensä suosioon, mutta eri keinoin. Liian syvällistä kaikesta on turha lähteä hakemaan, sillä Justin Therouxin käsikirjoitus sekoittaa soppaan myös tulevan Kostajat-elokuvan alkuasetelmia sekä esittelee muutaman uuden tärkeän tekijän kuvioihin. Favreau pitää langat kuitenkin osaavissa käsissään, eikä juoni missään vaiheessa tunnu rönsyilevältä. Paljous näkyy kuitenkin liian pitkässä suvantovaiheessa, jossa seurataan Starkin yhä villimmäksi menevää elämänmenoa. Saman aikaisesti taustalla pohjustetaan vähitellen lopun finaalihetkiä. Käsikirjoituksesta on myös karsittu paljon ensimmäisen osan komediallisia aspekteja pois, ja kakkonen onkin tunnelmaltaan hivenen tummasävytteisempi. Tyystin vailla huumoria ei onnekseen olla, mutta pieni liiallinen rypeminen haittaa kokonaisuutta.

Toimintakohtauksissa löytyykin potkua, eikä tällä kertaa lennetä ainoastaan yläilmoissa. Valitettavasti sitä on vain liian vähän, eikä tilalla olevien isäsuhteiden ympärille ole saatu kunnollista dramaturgiaa. Ensimmäisen osan lailla myös Iron Man 2 kärsii hivenen taustalle jäävästä päävastuksesta. Mickey Rourke saa paikoin korniinkin rooliin karheutta, mutta vakuuttavan esittelykierroksen jälkeen mies katoaa kulisseihin. Toiminta haetaankin muuta kautta. Ennen viimeistä tyydyttävää rytistystä kokemus jää tosin vain yhteen Starkin ja hänen ystävänsä Rhodeyn (Terrence Howardin korvaava Don Cheadle) väliseen käsikärhämään täysvarustus päällä. Vähyydestä huolimatta toimintakohtaukset ovat näyttävästi kuvattuja ja toteutettuja, mikä on parannusta edellisestä. Pientä komiikkaa ja rutkasti ruhjoutuvaa peltiä yhdistelevät temmellykset ovat vain valitettavan lyhyitä, eivätkä järin innovatiivisia.

Robert Downey Jr. jatkaa ironiaa viljelevän Starkin saappaissa kiitettävällä omatunnolla, mutta todellisuudessahan mies näyttelee samantyyppisiä hahmoja miltei jokaisessa elokuvassaan. Isoin kiitos tulee eittämättä käsikirjoituksen helmille, jotka ovat tällä erää Therouxin ainoita saavutuksia. Cheadle nappaa Howardin aiemman roolin hyvin haltuunsa ja saakin hivenen enemmän ruutuaikaa, vaikkakin hieman panssaroidummassa muodossa. Starkin uskollisen sihteerin roolissa keimaileva Gwyneth Paltrow jatkaa neitona hädässä ja saakin vastapainoksi Scarlett Johanssonin tulkitseman hieman itsevarmemman Natalie Rushmanin. Näyttelijättären painotus jää yhdessä Nick Furyn roolin uusivan Samuel L. Jacksonin kanssa vain tulevan elokuvan mainonnaksi, eikä kummallekaan ole kirjoitettu mitään oikeasti järkevää syytä olla elokuvassa.

Tekniikka
Odotettuun tapaan Iron Man 2 on ehtaa demomateriaalia. 1080p-tallennettu 2.35:1-kuva on piiruntarkka ja värikylläinen. Niin päiväs- kuin yöaikaan tapahtuvissa kohtauksissa detaljien paljous on erinomainen, samoin mustan taso. Muutamissa heikommin valaistuissa tilanteissa kuvaa vaivaa lievä syvyyden puute, mutta muuten negatiiviset puolet jäävät vähäisiksi.

DTS-HD MA 5.1 -raita on tukeva setti. LFE-painotteinen äänimaailma iskee aggressiivisesti elokuvan toimintakohtauksissa, joissa etenkin runsaat ilmalennot saavat perustukset helisemään. Alapää onkin tältä osin ehkä hivenen ylirukattu muihin tehosteisiin nähden, mutta niin aseet kuin räjähdykset saavat varsin tuhtia tukea subwooferilta. Action pauhaa messevänä myös tilakäytössä, jossa parhaillaan kaoottinen tilanne toistetaan olohuoneeseen luonnollisena. Tehostekäyttö on onneksi aktiivinen rauhallisempienkin kohtausten yhteydessä, eivätkä pienimmätkään yksityiskohdat huku taustalle.

Lisämateriaali
Kolmen levyn combo-julkaisu pitää sisällään kiitettävän määrän lisämateriaalia sekä elokuvan DVD-version. Suurin osa sisällöstä on mahdutettu toiselle levylle.

Ensimmäisen levyn kerman muodostaa Jon Favreaun kommenttiraita, jolla ohjaaja turinoi mukavia elokuvasta. Hirveän teknistä dataa on turha odottaa, mutta juonen sisäiset teemat sekä anekdootteja kohtauksien ja henkilöiden takaa löytyy senkin edestä. S.H.I.E.L.D. Data Vault pitää sisällään sitten kaiken muun. Elokuvan kylkeen voi laittaa pyörimään ajoittain ilmaantuvat lisäfaktat Marvel-maailman asioista/henkilöistä, mutta samat voi katsoa myös erillisestä datapankista, josta löytyy kattavammat infot.

Toinen levy jakaantuu karkeasti kolmeen osioon. Ultimate Iron Man on neliosainen making of -dokumentti, jolle kertyy pituutta noin puolisentoista tuntia. Materiaali on kuvattu ennen elokuvan julkaisua, joten sanailu on varovaisen optimista ilman liiallista taputtelua. Dokumentti käsittelee varsin laaja-alaisesti elokuvan tekovaiheita esituotannosta, stunteista, tehosteista ja jälkituotannosta lähtien suhteellisen kronologisessa järjestyksessä.

Kaikki muu, mikä ei mahtunut varsinaiseen päädokumenttiin, on jätetty kuuteen pienempään featuretteen, joilla on kestoa yhteensä vajaa puoli tuntia. Ensimmäiset kaksi keskittyvät Stark Expoon ja muihin tehosteisiin vaadittuun työhön niin fyysisesti kuin digitaalisesti, kun taas kolme seuraavaa tarkastelevat kolmen uuden hahmon siirtymistä sarjakuvan sivuilta valkokankaalle. Viimeinen lyhyt pätkä on kunnioitus tuotannon aikana menehtyneelle DJ AM:lle, jonka työskentelyä kooste seuraa.

Noin vartin edestä löytyvät poistetut kohtaukset näyttävät, että elokuvasta oli alkuun tarkoitettu huomattavasti komediallisempi kuin lopputuloksesta. Leikkauspöydän lattialle joutuneet pätkät voi myös katsoa ohjaajan kommenttien kera. Lopuksi levyltä löytyvät vielä kuvagalleriat, elokuvan sekä Marvelin oheistuotteiden trailerit ja AC/DC-yhtyeen musiikkivideo kappaleesta Shoot to Thrill.

Yhteenveto
Iron Man 2 jatkaa yhä poikkeuksellisen epäsarjakuvamaisena ison budjetin elokuvana, jossa toiminnan sijaan keskitytään varsinaisiin henkilöhahmoihin. Käsikirjoitus jättää tosin toivomisen varaa, vaikka elokuva meneekin menevänä viihteenä.