Elokuva
Elellään 1980-lukua. Toivo (Martti Suosalo) on työtön ja vaimonsa (Pirjo Lonka) aiheestakin alituiseen kritisoima nahjus. Mottonaan ”Mieluummin työtön ja kännissä kuin pelkästään työtön”, Toivo seuraa silmä kovana tv:stä urheilua ja muiden lailla on huolissaan suomalaisten menestyksestä. Pirkko-vaimon patistamana mies raahustaa verenluovutukseen ja hämmästys vastaanotolla on suuri, kun näyte paljastaa Toivon hemoglobiinin huitelevan 200 rajoilla. Hiihtomaajoukkueen päällikkö Ilmo (Janne Reinikainen), lääkäri Peltola (Kari Ketonen) ja sutki säätäjä Pakarinen (Mikko Kouki) saavat vihiä harvinaisista veriarvoista, ja pian Toivo onkin mukana maajoukkueen huoltoryhmässä, miehen superveren virratessa myös nuoren naishiihtäjän Ainon (Pamela Tola) suonissa.

Hienon läpivalaisudokkarin Sinivalkoinen valhe (2012) Suomen hiihdon dopingskandaalista tehneen Arto Halosen fiktio Isänmaallinen mies nyhtää samasta aihepiiristä ilkeästi irvistelevää huumoria, mutta ampumalla aivan liian helppoon maalitauluun, osumat menevät liian monesti ohi napakympistä. Maassa jo valmiiksi makaavaa, suomalaista dopingkohussa ryvettynyttä hiihtoa kun voi pilkata lahjattomampikin elokuvantekijä, mutta sanomaa sellaisesta ei saa tekemälläkään.

Halosen ja Jouni K. Kemppaisen kirjoittama tarina onnistuu paremmin suomalaisen miehen sielunelämän kuvaamisessa, reissun viedessä Hiihtoliiton kirjaimellisesti ainoaa Toivoa ympäri kisoja viinan voimalla. Dialogi on vanhanaikaisesti sanomaansa raskaasti painottavaa, niin, että takarivilläkin ymmärretään, mistä on kyse ja keille suuta soitetaan. Muutama aidosti traaginenkin kohtaus mukaan toki mahtuu, joista suurin kiitos jälleen vallan erinomaisen roolityön tekevälle Martti Suosalolle, mutta kokonaisuutena Isänmaallinen mies on komiikaltaan kylmää ja kyynistä, henkilöhahmoiltaan yksiulotteinen ja esillepanoltaankin tv-elokuvaa muistuttavan lattea.

Suosalon imussa myös Mikko Kouki onnistuu hahmottelemaan korkkiruuvista Pakarisestaan ihan oikeanoloisen kelmin, mutta Janne Reinikaisen päävalmentaja Ilmo jää ikävästi enemmänkin sketsisarjojen kummelikaraktääriksi. Pamela Tola sivakoi hyvällä energialla ja Pirjo Lonkan räksy vaimokekin muistuttaa ihan elävää ihmistä. Sivummalla koheltavat vielä Hannu-Pekka Björkman ministeristason miehenä ja Eppu Salminen journalistina. Valion maitotuotteille miljoonatappiot käryllään aiheuttanut entinen pikajuoksija Ben Johnson poikkeaa kuvissa todellisena sisäpiirivitsinä pahapäisenä taksikuskina.

Yhteenveto
Liian helppo kohde syö suurimman terän doupatun komedian iskutehoista, vaikka muutama napakasti sattuva sivallus mukaan mahtuukin. Jos maassamme vielä olisi entisaikojenlaisia keskikaljakuppiloita, missä kumotaan aamusta iltaan pyöreitä tuoppeja ja levarissa rahisee Mikko Alatalon Ihmisen ikävä toisen luo, Isänmaallisen miehen voisi kuvitella löytävän niistä sen rehevimmän maanperän kasvaa kulttielokuvaksi.