Elokuva
Brittien kansallisaarteen Jane Austenin (1775–1817) englantilaista maalaisaatelia kuvaavista klassikkoromaaneista on tehty käsittämätön määrä enemmän tai vähemmän onnistuneita tv-sarja- ja elokuvasovituksia. Muun muassa Järki ja tunteet, Ylpeys ja ennakkoluulo ja Emma ovat saaneet lukuisia elokuvallisia tulkintoja ja sellaisia moderneja muunnelmia kuin vaikkapa Clueless (1995), Bridget Jonesit (2001, 2004) ja brittiläis-bollywoodilainen Hilpeys ja ennakkoluulo (2004). Tasaiseen tahtiin putoilleiden adaptaatioiden lisäksi myös kirjailijattaren oma elämä on nyt päätynyt valkokankaalle romanttisessa ja muodoltaan kovasti Austenin romaanifilmatisointeja muistuttavassa draamaelokuvassa Jane Austenin jalanjäljillä, joka ruokkii suuren yleisön kyltymätöntä Austen-nälkää kovin kevein eväin.

Elokuva sijoittuu aivan 1700-luvun lopulle, aikaan ennen Jane Austenin kirjailijauraa. Parikymppinen Jane (Anne Hathaway) tapaa köyhän, irlantilaisen oikeustieteen opiskelijan Tom Lefroyn (James McAvoy) ja näkee tässä vertaisensa. Lefroylla on vastustamaton hymy, Austenilla terävä älynsä, ja molemminpuolinen ihastus johtaa suhteeseen, joka on ajan ja luokkayhteiskunnan soveliaisuussääntöjen vastainen. Vastoinkäymiset seuraavat toisiaan, ja suhde päättyy onnettomasti, mutta vaikeudet poikivat suurta kertomakirjallisuutta. Suhteen inspiroimana Jane raapustaa paperille Ylpeyden ja ennakkoluulon kuuluisat alkusanat: "On yleisesti tunnustettu totuus, että naimaton varakas mies tarvitsee välttämättä rinnalleen vaimon."

Austenin nuoruusvuosista tiedetään varsin vähän, mikä on antanut elokuvantekijöille luvan spekuloida hänen elämänsä tapahtumilla. Jane tapasi Tom Lefroyn vuonna 1796, mutta elämänmittaisesta kiintymyksestä, jollaisena suhde elokuvassa esitetään, ei ole olemassa minkäänlaisia todisteita. Vaikka Austen kirjoitti paljon omasta elinympäristöstään, on Austen-entusiastien karvat saanut nousemaan pystyyn se typerryttävän yksinkertaistava tapa, jolla Jane ja hänen kirjojensa sankarittaret rinnastetaan ja jolla Tom Lefroysta tehdään – ei enempää eikä vähempää – kuin Austenin ehkä rakastetuimman mieshahmon Mr Darcyn esikuva. Faktaa ja fiktiota sekoittavat käsikirjoittajat upottavat elokuvan biografismin suohon, mitä on vaikea perustella muilla kuin markkinoinnillisilla syillä.

Puhtaaseen romantiikannälkään Jane Austenin jalanjäljillä tarjoaa helpotusta samoin keinoin kuin niin monet sentimentaaliset Austen-sovitukset tätä ennen. Austen-kaanonista on napattu mukaan kaikki tarvittava näppärän ironista dialogia, viimeisen päälle hiottua epookkipuvustusta ja komeita maalaismaisemia myöten. Maalaileva kuvaus miellyttää silmää, mutta kerronta laahaa, ja aiemmin voittopuolisesti tv-töitä tehneen Julian Jarroldin ohjaus on kovin persoonaton. Oman äänen puute tekee kliseisestä rakkaustarinasta hengettömän ja tylsän.

Anne Hathawayn ja James McAvoyn kangaskemia toimii kuitenkin kohtuullisesti. Hathaway on tehnyt kovasti töitä omaksuakseen uskottavan brittiaksentin, mutta siitäkin huolimatta olemukseltaan särmättömän puhtoista jenkkitähteä on vaikea mieltää englantilaiseksi kirjailijattareksi ja veitsenterävän ironian mestariksi. Sivuosissa Julie Walters, James Cromwell ja Maggie Smith tekevät juuri niin hyvää – ja samalla yllätyksetöntä – työtä, kuin odottaa sopii.

Yhteenveto
Laskelmoitu kirjailijabiografia vetää yhtäläisyysmerkit kirjailijan ja tämän tuotannon välille. Keskinkertainen romanttinen draama luottaa Hathawayn ja McAvoyn pääosasöpöilyyn ja englantilaisen maaseutuidyllin viehätysvoimaan.