Elokuva
Kun Iso-Britannian salaisen palvelun salaisin osasto MI-7 saa vihiä Kiinan pääministerin mahdollisesta salamurhasta, agentuurille ei jää muuta mahdollisuutta kuin rekrytoida susille menneen Mosambikin operaation jälkimainingeissa Tiibetiläiseen luostariin itseään tutkiskelemaan matkannut traumatisoitunut ex-operatiivi Johnny English (Rowan Atkinson). English saa päälliköltään Pamela Thorntonilta (Gillian Anderson), salanimeltään Pegasus, uuden apparin, erikoisagentti Tuckerin (Daniel Kaluuya), sekä kasan erilaisia agenttihommiin käypiä ja epäkäypiä vempaimia, ja tohelo syöksyy salamurhaajien ja pettureiden perään vaihtelevalla menestyksellä.
Kaiken keskiössä on veteraaniagentti Fisherin (Richard Schiff) paljastama salahanke, mihin liittyy kolme mystistä avainta, jotka johdattavat kansainvälisen salaseura Vortexin himoitseman mielenhallintahuumeen jäljille, jonka käyttö taas mahdollistaisi maailmavallan lipumisen vääriin käsiin. Globaaliin kohellukseen ottavat osaa myös Englishin vanha luottokollega Simon Ambrose (Dominic West), maailman vaarallisin salamurhaaja (Pik-Sen Lim) sekä MI-7:n käyttäytymistieteiden tohtori Kate Sumner (Rosamund Pike), jolle Englishin tapainen ja tyylinen persoona asettaa suuret haasteet henkilötulkintaan.

Kahdeksan vuotta ehti kulua ennen kuin vuoden 2003 komediallinen pettymys Johnny English sai jatkoa. Harmi vain, uuteen seikkailuun Johnny English - Uudestisyntynyt ei ole tuotu mitään, millä sen tekemisen olisi voinut perustella. Heppoisia romanttisia komedioita ja muutaman vakavammankin tekeleen väsäillyt rutiiniohjaaja Oliver Parker tekee minkä kykenee, mutta vitsit ovat pääasiallisesti vanhoja ja gagit kuluneita. Arsenaalista löytyy liki jokainen kuviteltavissa olevan Bond-klisee: Kasinolla poiketaan lyömässä korttia, katoilla kisataan parkour-tyyliin ja moottoriajoneuvoilla kaahaillaan, samaan aikaan kun dialogi tulvii coolin kuuloisia vakoojatekniikoihin liittyviä termejä.

Positiivisena seikkana voidaan kuitenkin pitää sitä, että hömpötys suhtautuu aiheeseensa rakastavalla sydämellisyydellä eikä sorru roskaleffoihin (muun muassa Mitäs me spartalaiset (Meet The Spartans, 2008) ja Vampyyrien imussa (Vampires Suck, 2011) erikoistuneiden kiusankappaleiden Jason Friedbergin ja Aaron Seltzerin sieluttomien spoofien tasolle.

Muutamankin virallisen James Bond-seikkailun rustanneiden Neal Purvisin ja Robert Waden luomien hahmojen pohjalta keskinkertaisen ja keskenkasvuisen käsikirjoituksen ovat vääntäneet Hamish McColl ja William Davies, joille riskejä kaihtava ja tuttu ja turvallinen ote on ollut enemmän sääntö kuin poikkeus. Deja Vuut rytmittömässä kokonaisuudessa kruunaa Ilan Eshkerin enemmän kuin tutun kuuloinen score.

Parhaimmillaan maan mainion koomikon Rowan Atkinsonin kaikki maneerit ovat täyskäytössä miehen kommeltaessa väsyneen agentti-irvailun keskiössä. 007:n lisäksi Englishin taustalla on vahvana vaikutteena ollut Peter Sellersin unohtumattomasti hahmottelema tarkastaja Clouseau Vaaleanpunainen pantteri -elokuvista, mutta missään vaiheessa ei Johnny English - Uudestisyntynyt pääse lähellekään niiden riemastuttavaa remellystä ja aitoa anarkiaa. Fyysisesti Atkinson on toki mies paikallaan onnistuen muutamaan otteeseen jopa hymyilyttämään tempauksineen, mutta alituinen kaatuilu ja irvistely eivät riitä keikan viemiseksi finaaliin hyväksyttävin arvosanoin.

Itsekin Bondissa (Kuolema saa odottaa (Die Another Day, 2002)) vieraillut Rosamund Pike on elokuvan symppis romantiikan kohde ja X-Filesien Dana Scullyna ikuisesti muistettava Gillian Anderson tuplanollapätkien Dame Judi Denchin vastine brittivakoojien tiukkana johtajana. Parhaiten kovasta Langalla -tv-sarjasta (The Wire, 2002-2008) tuttu Dominic West jää muiden laitahyökkääjien tapaan tyystin kaikkea dominoivan Atkinsonin varjoon. Daniel Kaluuya on ennalta-arvattava sidekick, Tim McInnerny agenturin keksijä Patch Quartermain ja Mark Ivanir KGB:n tuplasumuttaja Karlenko.

Yhteenveto

Ei nyt ehkä pahnanpohjimmaisin parodia, mutta virkistystä valkokankailta hakeville tarjolla on omaperäisempiäkin vaihtoehtoja.