Elokuva
Jouluelokuvat ovat suuressa maailmassa olleet jokavuotinen traditio. Joulupukin itseoikeutetussa kotimaassa, Suomessa, joulun tapahtumien ympärille rakennetut elokuvat ovat loistaneet poissaolollaan. Juha Wuolijoki korjasi asian ohjaamalla elokuvan Joulutarina (2007), joka viimeistään todistaa maailmalle joulupukin syntyneen Suomessa. Marko Leinon, Aku Louhimiehen ja Wuolijoen kynäilemässä tarinassa kaikille tutut elementit yhdistyvät uusiin oivalluksiin. Elokuva luo joulupukin ympärille loogisen ja uskottavan tarinan, josta kehkeytyy elämää suurempi legenda.

Joulutarinan alkupuoli keskittyy joulupukin lapsuuteen pienessä kalastajakylässä. Orvoksi jäänyt Nikolas-poika (Otto Gustavsson) jää kyläläisten kasvatettavaksi jokaisen perhekunnan huolehtiessa pojasta vuoden kerrallaan. Joka joulu Nikolas siirtyy uuteen perheeseen jättäen kiitokseksi aiempien isäntäperheiden lapsille itse tehtyjä lahjoja. Karussa Pohjois-Suomessa elämä on kovaa, ja tavallista ankaramman kauden koittaessa kyläläisillä ei ole varaa ruokkia ylimääräistä suuta, jolloin Nikolas joutuu kovasydämisen puusepän Iisakin (Kari Väänänen) orjaksi. Puuverstaalla työskennellessään Nikolas oppii uusia taitoja, joista on runsaasti hyötyä hänen tulevalla joulupukin urallaan. Vuoden kuluessa pihin Iisakin ja anteliaan Nikolaksen välille syntyy ristiriitoja, jotka uhkaavat koko lahjojen antamisen perinteen syntyä.

Pohjois-Suomen talviset maisemat kaikessa komeudessaan ovat olennainen osa elokuvan yleisilmettä, ja Lapin erämaan voisi nähdä yhtenä merkittävä roolihahmona. Mika Orasmaa on onnistunut taltioimaan talven paukkuvat pakkaset valkokankaalle koko komeudessaan. Elokuvan anti ei jää kuitenkaan visuaaliseen kattaukseen, vaan myös näyttelijät tekevät hyvää työtä. Erityisesti Kari Väänänen pihinä puuseppänä ja Hannu-Pekka Björkman varttuneena joulupukkina ansaitsevat kunniamaininnan. Myös muiden keskesten roolien esittäjät ovat tehtäviensä tasalla. Sen sijaan osa pienempien roolien esittäjistä vaikuttaa lukevan repliikkejään lunttilapuilta.

Joulutarina on suurten tunteiden melodraamaa, jossa ilon ja surun hetket vuorottelevat sulassa sovussa. Murheellisten tapahtumien ohella mukana on myös iloisempia hetkiä. Jo varhain nimettömyyden suojaverhon taakse piiloutuvaksi lahjojen jakajaksi vetäytyvä Nikolas saa matkan varrella pitkäaikaisia ystäviä, joiden kanssa jakaa elämän iloja ja suruja. Ystävyyden ja antamisen ilon teemoja korostavan elokuvan perussävy on kuitenkin varsin haikea. Sadunomainen elokuva kertoo joulupukin kasvutarinan antaen selityksen monille joulun ajan kliseille ja tavoille.

Tekniikka
Joulutarina on komeaa katsottavaa: lumiset lapin maisemat piirtyvät kotiteatterien näyttölaitteisiin kaikessa komeudessaan. Paikoitellen luonto näyttää miltei sadunhohtoisen houkuttelevalta kutsuen turisteja Pohjois-Suomen jylhiin maisemiin. Dolby Digital 5.1-miksaus toimii asianmukaisesti toistaen niin elokuvan tunnusmusiikin kuin dialogin selkeästi ja puhtaasti ilman sen kummempia ylimääräisiä koristuksia.

Lisämateriaali
Lisämateriaalina on ainoastaan lyhyt dokumentti Näin tehtiin joulutarina (21:57). Dokumentti on lähinnä elokuvan mainosmateriaalia, vaikka se tarjoaakin hieman tietoa elokuvan tekemisestä. Mukana on myös elokuvatraileri (1:26)

Yhteenveto
Koko perheelle soveltuva tarina joulupukin syntyvaiheista muistuttaa meitä joulun inhimillisestä puolesta. Joulutarinan katsominen voisikin muodostua uudeksi vuosittaiseksi perinteeksi.