Elokuva
Kätyrit, nuo keltaiset palopostia muistuttavat pikku ilkiöt, jotka puhuvat täysin omaa kieltään, ilmestyivät maapallollemme jo paljon ennen kuin ihmiskunta oli edes esiasteella. Kätyreiden suurin ilo on aina ollut palvella, ja palvella nimenomaan pahinta mahdollista hallitsijaa aina tyrannosauruksista luolamiehiin. Toden teolla Kätyrit pääsivät toteuttamaan itseään vasta ihmisen kehittyessä, mutta aina kun löytyi uusi seurattava, olipa se sitten ilkeä faarao tai vaikkapa Napoleon, vahingot ja vastoinkäymiset jättivät ne isännättömiksi. Lopulta koko kätyripopulaatio asettui asumaan kauas pohjoiseen suureen luolaan, mutta pitkästyminen ilman johtajaa kasvatti kapinahenkeä, jonka seurauksena valtikka siirtyi Kevinille, jolla on suunnitelma. Suunnitelma etsiä kaikkien aikojen pahin ilkimys ja johtaa koko kätyrilauma seuraamaan uutta johtajaansa. Kevinin, Stuartin ja pikku-Bobin matka vie New Yorkin kautta lopulta Lontooseen, svengaavalle 1960-luvulle, jossa Kansainvälisen Konna-Con-messujen päätähti Scarlett Overkill (Sandra Bullock) punoo juoniaan anastaakseen kuningatar Elisabeth II:n (Jennifer Saunders) kruunu ja koko saarivaltion herruus.

Itse ilkimys -elokuvista (2010 ja 2013) tutut apparit, Kätyrit (eng. Minions) saavat oman nimikkoelokuvansa, jossa meininki on isäntäleffoista tutun vauhdikasta ja referenssejä tulvivaa. Kulttuuriviitteitä ja historiallisia lainoja piisaa seikkailussa, jota aikuisempikin animaatiodiggari seuraa vallan mielikseen. Brian Lynchin käsikirjoitus luottaa populaarikulttuurin yleistietämykseen ja viljelee vitsejä aikakauden toinen toistaan klassisempia rock- ja popbiisejä täyteen tupattuun vauhtifilkkaan suurella kauhalla. Erityisen hassua on Kätyreiden haastama kieli, joka on suruton sekoitus englantia, espanjaa, kiinaa ja koreaa, silkalla siansaksalla höystettynä ja vauvamaisesti lausuttuna. Spin-offien työstäminen on aina riskialtista puuhaa, mutta Chris Meledandrin ja Pierre Coffinin luomat hahmot ovat siinä määrin riittoisia ja kekseliäitä, ettei välistävedon makua pääse touhua seuratessa syntymään.

Sandra Bullock röyttyää Scarlettin roolissa sydämensä kyllyydestä ja saa hyvää tukea Jon Hammilta, joka diivailee hauskasti tämän aviomiehen Herbin roolissa. Laatulärvejä löytyy myös sivurooleista, joissa Nelsonin pankkiryöstäjäperheen iskänä ja äiskänä kuullaan Michael Keatonia ja Allison Janneyta. Steve Coogan on tuplaroolissa professori Fluxina ja Towerin vartijana, kun taas kertojana hupailussa toimii mainiolla paatoksella pauhaava Geoffrey Rush. Itse Ilkimyksen, eli nuoren Grun, äänenä kuullaan itseoikeutetusti Steve Carellia. Kotimaan dubissa ääntään pääsevät käyttämään mm. Sanna Stellan (Scarlett), Heikki Kujanpää (Herb) ja Anna Hultin (kuningatar). Kertojana toimii Veikko Honkanen ja Ville Haapasalo on nuori Gru.

Yhteenveto
Hauska, vauhdikas ja kuvajäljeltään komea ja kekseliäs koko perheen toimintatuokio, jossa piisaa kaaosta ja kohellusta koko rahan edestä.