Elokuva
Ei liene epäilystäkään siitä, etteikö Franz Kafka kuuluisi 1900-luvun tärkeimpien kirjailijoiden joukkoon. Tämä Itävalta-Unkarissa syntynyt kynäilijä on vaikuttanut abstrakteilla kertomuksillaan koko modernin kirjallisuuden alaan. Vuonna 1991 hän sai myös oman nimikkoelokuvansa, kun ohjaaja Steven Soderbergh tarttui kiinni aiheeseen. Tarkoituksena ei kuitenkaan ollut tehdä perinteistä elämäkertaelokuvaa, vaan sekoittaa Kafkan omaa elämää hänen kirjoittamiinsa tarinoihin. Lopputulos, Kafka, on varsin tyydyttävä.

Vakuutusvirkailijan työtä tekevä Kafka (Jeremy Irons) nuutuu tylsässä ammatissaan, mutta kirjoittaa vapaa-aikanaan erikoisia novelleja, joita julkaistaan pienissä sanomalehdissä. Eräänä päivänä hänelle läheinen työkumppani löytyy kuolleena joesta, ja poliisi epäilee syyksi itsemurhaa. Kafka itse ei usko tähän, vaan alkaa tutkia asiaa tarkemmin. Työpaikan mysteerinen nainen Gabriela (Theresa Russell) on myös tuntenut tämän työtoverin. Heidän välilleen kehittyy läheinen suhde, ja yhdessä he alkavat selvittää kuoleman todellisia syitä. Poliisi tuntuu olevan mukana tutkimuksissa ennemmin hyvässä kuin pahassa. Kaikki näyttää johtavan Linnaan, paikallisen auktoriteetin suurimpaan pyhättöön. Kenties sieltä löytyvät vastaukset Kafkan kysymyksiin.

Useat viittaukset Kafkan kirjoihin aukeavat varmasti paremmin hänen tuotantoonsa tutustuneille, mutta myös hieman tietämättömämmät löytävät muutamia. Muun muassa Kafkan viha byrokratiaa kohtaan on vahvasti läsnä, kun pikkutarkat toimistovirkailijat haluavat kaiken toimivan täysin protokollan mukaan, välittämättä siitä, olisiko jokin muu keino käytännöllisempi.

Jeremy Irons piirtää vähäeleisen muotokuvan miehestä, joka on sosiaalisesti rajoittunut, mutta jonka mielikuvitus on vertaansa vailla. Myös tarinan naispääosaa näyttelevä Theresa Russell tekee varsin hyvää työtä. On syytä mainita myös vanhojen herrojen Alec Guinnesin ja Ian Holmin pienemmät, mutta myös vahvat roolityöt.

Kafka yllättää erikoisella lähestymistavallaan. Ohjaaja Soderbergh (Traffic, Ocean’s Eleven & 12) ja käsikirjoittaja Lem Dobbs (Dark City) ovat luoneet synkkäsävyisen ja ahdistavan, mutta samalla erittäin mielenkiintoisen tarinan täysin auktoriteettien ja byrokratian hallitsemasta yhteiskunnasta, jossa yksilöt ovat pelkkiä pelinappuloita. Elokuva laittaa vireille ”mitä, jos…”  -ajatuksia, jotka ovat aina tervetulleita kokemuksia.

Kuva
Letterbox-kuva (1.85:1) ei ole virheetön. Kuvassa näkyy melko usein roskia, ja  mustavalkoisuudessa ilmenee toisinaan sameutta varjon ja valon rajoilla. Suurimmalta osin laatu on kuitenkin kelvollinen.

Ääni
Dolby Digital Stereo -ääniraita välttää juuri ja juuri. Dialogi toistuu melko hiljaa, ja viisikanavainen äänentoisto olisi epäilemättä parempi valinta tunnelman luomisessa. Soderberghin hovisäveltäjän Chris Martinezin, paljon pianosooloja sisältävä musiikki sopii elokuvaan kuin nyrkki silmään.

Lisämateriaali
Ainoat levyltä löytyvät lisämateriaalit ovat päänäyttelijöiden, ohjaajan, käsikirjoittajan ja säveltäjän valikoidut filmografiat.

Yhteenveto
Jos pidät Franz Kafkan teoksista, kuuluu tämä elokuva ehdottomasti hyllyysi. Faktaa ja fiktiota kiinnostavasti sekoitteleva tarina pitää tiukasti otteessaan. Kafka on synkkä trilleri, jonka esittämä kontrolliyhteiskunta laittaa vireille puistattavia ajatuksia. Valitettavasti julkaisu on hienoista pahvikuoristaan huolimatta vaatimaton teknisesti.