Elokuva
Parivaljakko Adam McKay ja Will Ferrell lyöttäytyvät jo neljättä kertaa yhteen elokuvaan Katastrofikytät. Myös järjestykseltään McKayn neljäs ohjaus on tyypillinen buddycop-leffa, joka keskittyy kahden eripuraisen sankarin sijaan niihin (eripuraisiin) toisiin tyyppeihin, kuten elokuvan alkuperäinen nimikin, The Other Guys, viittaa. New Yorkin poliisien ja kansalaisten suosiossa paisuttelevien kyttäkaksikko Highsmithin ja Dansonin (Samuel L. Jackson ja Dwayne Johnson) varjoon jääneet Allen Gamble (Ferrell) ja Terry Hoitz (Mark Wahlberg) saavat viimein tilaisuutensa loistaa, kun tähtipari syöksyy omaan sankarimyyttiinsä. Gamblen hartaudella tutkima ja Hoitzin ivailema petosyritys työmaalla vie kaksikon puolivahingossa suoraan isojen poikien kerhoon, kun vähäpätöiseltä tuntunut tutkinta astuu liian monille varpaille.

Katastrofikytät poikkeaa premissiltään, mutta omaperäisyys kestää vain ensimmäisen vartin. Pian alun jälkeen elokuva degeneroituu identtiseksi kopioksi muista genren tuotoksista. Gamblen ja Hoitzin hahmot ovat toistensa täydelliset vastakohdat, mistä lypsetään jatkuvalla tahdilla uutta ammennettavaa huumoriin. Tauoton vitsitykitys kääntyy tosin lopulta itseään vastaan. Muutamaa herkullista osumaa lukuun ottamatta repertuaari pyörii samojen aiheiden ympärillä käyden nopeasti vanhaksi.

Huumorilinjauksesta huolimatta Adam McKayn ja Chris Henchyn käsikirjoitus sivaltaa kovaa valtion nykyistä talouselämää. Vähän liiankin raa'asti, sillä kevyenä viihteenä elokuvan ottavalle katsojalle tuputetaan lopputekstejä myöten kritiikkiä nykytaloudesta ja varsinkin viime aikoina esille nousseiden pankkien toiminnasta. Hyvistä aikeista huolimatta käsikirjoittajien tyylitaju pettää pahasti, sillä paikoin hahmoille kirjoitettu dialogi ei sovi elokuvan miljööseen. Juonesta on pyritty luomaan muutoinkin tarpeettoman monimutkainen, mitä haittaa entisestään tekijöiden kiinnostus viipyillä hauskoiksi tarkoitetuissa, mutta täysin tarpeettomissa kohtauksissa.

Genrelle uskollisesti estradi kuuluu pääkaksikolle. Will Ferrell hoitaa toimistokytän roolinsa maneereittensa mukaisesta kuivalla deadpan-huumorilla huomattavasti vastapeluriansa paremmin. Wahlberg sortuu Hoitzin räjähdysherkissä saappaissa liian usein ylinäyttelemään. Seksikäs Eva Mendes on yhden vitsin hahmo, joka toimi ensimmäiset pari kertaa, mutta joutuu monen muun sketsin tapaan liiallisen pitkittämisen uhriksi. Rob Riggle ja Damon Wayans Jr. toisena kyttäparina jäävät onneksi vähälle käytölle, eikä veteraanikettu Michael Keatonkaan polisiipäällikkönä pääsee sen kummemmin loistamaan. Leffan parhaimmaksi anniksi jääkin Samuel L. Jackson ja Dwayne Johnson lyhyissä, mutta sitäkin hauskemmissa rooleissa.

Tekniikka
2.40:1-kuva on hivenen rakeinen, minkä vuoksi yksityiskohdat kärsivät paikoin. Tarkkuus on muutoin kiitettävä. Mustan tasot ovat syvät ja luonnolliset, mikä tuo kuviin erinomaista syvyyttä. Värit toistuvat niin ikään kauniin vivahteikkaina.

DTS-HD MA 5.1 -ääniraita hoitaa toimintaosuudet vaaditulla tenholla. Musiikkirikasta äänimaailmaa tuetaan sopivalla alapään tunnulla sekä paikoin erinomaisella tilakäytöllä, mutta muutoin raita ei nouse erityisemmin esille.

Lisämateriaali
Julkaisu jatkaa hauskuutusyrityksiä myös poikkeavammassa lisämateriaalivalikoimassa. Mom-Mentary on äitien juontama kommenttiraita, jossa mammat puhuvat poikiensa roolisuorituksesta ja nuoruudesta, elokuvan menosta ja vitsien toimivuudesta. Elokuvaan liittyvä informaatio jää siis vähäiseksi.

Loppumateriaali jakaantuu pienempiin osioihin. Line-O-Rama on vajaa kymmenminuuttinen improvisaatiopätkä eri puolilta elokuvaa, mikä jatkuu myös yhteen näyttelijään keskittyneenä Bed Bath and Way Beyond -koosteessa. Vartin mittainen Wasn't that??? -dokumentti on perinteisempi poikkileikkaus elokuvan tuotantoon ilman turhia puheita. Henkinen jatko tälle on kymppiminuuttinen Crash and Burn!, joka syventyy elokuvan toimintakohtauksiin. Lendl Global Commercial on elokuvassa nähtävän yhtiön mainos.

Asteen höllempi koostekattaus alkaa Why Are There Brits in This Movie? -osiossa, jossa reilun viiden minuutin edestä pilaillaan brittien kustannuksella. Rob Riggle Likes to Party keskittyy näyttelijän kulissien takaiseen häröilyyn, ja Mark Wahlberg's Eating Contest Entourage esittelee turhanpäiväisen extreme-syöjän. Viiden minuutin edestä tehdyt haastattelun on kuvattu lähietäisyydeltä näyttelijöistä osiossa Extreme Close-Up ja dokumenttikuvaajan vihaajia tallennetaan Everyone Hates the DVD Guys -pätkässä.

Poistettuja ja pilalle menneitä kohtauksia löytyy reilun puolen tunnin edestä. Lopuksi levyltä löytyy vielä trailereita sekä Pimps Don't Cry -musiikkivideo.

Yhteenveto
Katastrofikytät tykittää huumoria jatkuvalla tahdilla, mutta onnistuu piikeissään vaan harvakseltaan.