Elokuva
Newyorkilainen levy-yhtiöduunari Garrett (Justin Long) eroaa tyttöystävästään ja päättää sen kunniaksi vetää perseet. Baarista mukaan tarttuu paikallisen lehden kesäharjoittelija Erin (Drew Barrymore), joka osoittautuu yllättävän hauskaksi tyypiksi, eikä yö kummankaan hämmästykseksi jää ainoastaan yhteen. Kuuden viikon tiiviin kanssakäymisen jälkeen Erinin on palattava jatkamaan opintojaan San Franciscoon Amerikan mantereen toiselle laidalle, ja rakastuneet päättävät jatkaa suhdetta etänä. Skype-suhde rassaa kuitenkin molempien hermoja, eikä sopeutumista helpota se, että niin Erinin sisar Corinne (Christina Applegate) kuin Garrettin ystävätkin (Jason Sudeikis, Charlie Day) pitävät kaukorakkautta tuhoon tuomittuna.

Etäsuhteen ongelmia kartoittava Kaukorakkautta on dokumenttiohjaajana paremmin tunnetun Nanette Bursteinin (mm. Oscar-ehdokas On the Ropes, 1999) ensimmäinen pitkä fiktioelokuva. Se pyrkii luomaan uskottavaa kuvaa pitkän matkan suhteen sudenkuopista, mutta päätyy genrelleen ominaiseen tapaan lähinnä kalastelemaan helppoja nauruja. Höttöisessä romanttisessa komediassa on omat herkät hetkensä, mutta hyvät fiilikset hukataan ala-arvoisten alapäävitsien ja luokattomien one-linereiden liikakäyttöön. Räävitön huumori ja vakaviakin sävyjä tavoitteleva parisuhdekuvaus eivät sovi samaan elokuvaan, eikä tilannekomedian hyväntahtoinen kepeyskään riitä tasoittamaan epäsuhtaa.

Tosielämässäkin seurustelleet Drew Barrymore ja Justin Long pelaavat kohtuullisen hyvin yhteen epätodennäköiseen suhteeseen heittäytyvänä pariskuntana, mutta hahmojen vajavainen kehittely käsikirjoituspuolella ei tee oikeutta parin sinänsä kelvolliselle näyttelijäntyölle. Erinin ja Garrettin ongelmanratkaisukyvyt vaikuttavat vähintäänkin rajallisilta, eikä kummastakaan hahmosta esimerkiksi voi uskoa, että he olisivat työssään sellaisia pesunkestäviä ammattilaisia, jollaisia heidän väitetään olevan. Myös monesti mainio Christina Applegate hukataan tyystin takakireän isosiskon stereotyyppiseen rooliin. Logiikan mentäviä reikiä löytyy hahmojen ohella itse tarinasta, joka ei rullaa sujuvasti tai samaistuttavasti.

Yhdessä kohtaa Kaukorakkautta onnistuu kiinnittymään paikkaan ja aikaan. Elokuva kommentoi parisuhteen ulkopuolella olevaa todellisuutta mainitsemalla, ettei muutto samaan kaupunkiin tule kysymykseen, koska talouden taantuma on heikentänyt olennaisesti sekä Erinin että Garrettin työllistymismahdollisuuksia. Ohut yhteiskunnallinen juonne on kuitenkin korostetun päälleliimattu, eikä onnistu tuomaan tarinaan sen kaipaamaa realistista viitekehystä.

Yhteenveto
Jos pitkän fiktion ensikertalaiset ohjaaja Nanette Burstein ja käsikirjoittaja Geoff LaTulippe olisivat roisien irtosketsien sijaan uskaltaneet keskittyä rakkaussuhteen kuvaamiseen, olisi hyväntuulisessa ja söötissä romanttisessa komediassa ollut kaikki onnistumisen edellytykset. Nyt naurupommi jää suutariksi eikä lempikään leisku, vaikka genrelle harvinainen dialogin suorasukaisuus piristääkin kokonaisuutta hieman.