Elokuva
Elellään 1970-luvun alkua jossain päin Lappia. Kun uutinen kertoo, että tasavallan presidentti Urho Kekkonen tekee maakuntamatkallaan tiettävästi visiitin paikkakunnalle, pienen ja persoonia pullollaan olevan kylän asujaimisto sekoaa kertaheitolla. Tienoon täyttää älytön häslinki, varsinkin kun huhutaan, että presidentti pistäytyisi reissullaan vielä Allin (Merja Larivaara) baarissakin, mutta moinenhan ei taas sovi ollenkaan Maija Kellinsalmelle (Marjaana Maijala), joka ei kaihda keinoja saadakseen kaljupään omiin juhliinsa. Epidemian lailla leviävää sekoamista seuraa sivusta Allin 15-vuotias tytär Sylvi (Wilma Rosenqvist), joka kommentoi kyynisesti tapahtumia.

Marja Pyykön ohjaama Kekkonen tulee! perustuu Pia Pesosen alkuperäistarinaan ja sen filmatisoinnin on sorvannut Elias Koskimies. Kuten tv-satiirien parissa kasvaneen Koskimiehen kaksi edellistäkin käsikirjoitusta, miehen oma ohjaus Likainen pommi (011) ja Aleksi Mäkelän mönkään mennyt Kaappari (2013), myös Kekkonen tulee! on epätaisainen kokoelma räikeästi ylilyötyjä kohtauksiaja  karikatyyrimäisiä henkilöitä lausumassa poliittisesti epäkorrekteja, mutta kuitenkin anteeksi antamattoman antihauskoja kommenttejaan.

Henkilögalleria sisältää kaikki äärityypit herkästä homoparista (Aake Kalliala ja Jukka Puotila), umpikieroon liikemieheen (Konsta Mäkelä) ja tämän parempiin piireihin tahtovaan tasapainottomaan vaimoon (Marjaana Maijala). Mukaan mahtuu myös psykoottinen terveydenhoitaja (Miina Turunen), Jeesuksesta seonnut ristiriippuja (Iina Kuustonen) sekä listojaan loputtomiin luetteleva kylähullu (Kristiina Elstelä).

Pyykön ohjaus on sarjakuvamaisesti ajankuvaan keskittynyttä, jonka julkituontia tukee mukavasti Konsta Sohlbergin konstailematon kuvaus sekä Antti ”Letku” Lehtisen mainio periodimusiikki. Jollain metatasolla Kekkonen tulee! onnistuu myös hetkittäin tavoittamaan härmääkin 1970-luvulla hallinneen henkilöpalvonnan ja syrjäkylien persoonalliset karaktäärit, mutta hauskaksi ei epätasaista puskafarssia voi millään mieltää.

Hyvistä näyttelijöistä epäedullisissa rooleissa eturiviin nousevat Merja Larivaaran rankkasuinen Alli ja Marjaana Maijalan hallunisaatioista kärsivä ja maanisuudessaan itsetuhoinen Maija, mutta kummankin veteraanin pesee mennen tullen raikkaan aito Wilma Rosenqvist, jonka ultrakyynisen ja kaikelle katkeran Sylvin läpi leffan huutamaan vaatimukseen tahtoo katsomossakin parhaiten samaistua: ”Mie haluun helvettiin täältä!”

Yhteenveto
Pökkelö ja huonolla tavalla härski puskafarssi jättää halvan maun. Tekijöillä on taatusti ollut hauskaa, mutta ilolle allerginen käsikirjoitus ei välitä viestiä katsomoon saakka.