Veljekset Joel ja Ethan Coen ovat kunnostautuneet luomalla kahden vuosikymmenen ajan toinen toistaan vinksahtaneemmilla henkilögallerioilla varustettuja mustanpuhuvia komedioita. Kovin tuotteliaina veljeksiä ei voi pitää, sillä heiltä on valmistunut vain 11 elokuvaa. Laatu korvaa määrän, ja Coen-elokuvat ovat harvoin tuottaneet pettymystä. Jotakin kuitenkin tapahtui vuosituhannen vaihduttua. Vuonna 2003 valmistui Coen-asteikolla korkeintaan keskinkertainen ihmissuhdefarssi Sietämätöntä julmuutta, jota seurasi uudelleenfilmatisointi vuonna 1955 valmistuneesta loistavasta brittikomediasta Naisentappajat.

Alkuperäisversiossa muusikoiksi tekeytyvinä rikollisina nähdään mm. Sir Alec Guinness ja Peter Sellers. Coen-veljesten tulkinnassa orkesterinjohtaja G.H. Dorrin roolissa esiintyy Tom Hanks. Hänen hilpeinä renesanssimuusikkoinaan tapaamme Marlon Wayansin näyttelemän Gawainin, joka on moottoriturpainen riidanhaastaja, J.K. Simmonsin tulkitseman räjähdysainespesialisti Garthin, hongkongilaissyntyinen Tzi Ma on Kenraali, vähäpuheinen taistelulajien mestari ja Ryan Hurst puolestaan on vähä-älyinen lihaskimppu Lump. Nämä erityyppiset ihmiset professori Dorrin pitäisi saada puhaltamaan tehokkaasti yhteen hiileen yhteisen päämäärän saavuttamiseksi.

Kellarinsa orkesterin harjoitustilaksi vuokranneen hartaan leskirouva Marva Munsonin roolissa Irma P. Hall tekee mainion roolisuorituksen. Kuten alkuperäisteoksessa, myös tässä versiossa orkesteriharjoitukset ovat pelkkä kulissi. Professori G.H. Dorrin johtaman koplan aikomuksena on kaivaa tunneli rouva Munsonin kellarista läheisen kasinon kassaholviin. Kaivamisen edistyessä alkavat konnajoukkion sisäiset jännitteet kiristyä, eritoten Gawain ja Garth ovat jatkuvalla törmäyskurssilla toistensa kanssa. Professori Dorr puolestaan tekee kaikkensa pitääkseen koplansa yhtenäisenä ja rouva Munsonin onnellisen tietämättömänä kellarin orkesteriharjoitusten todellisesta sävellajista.

Vaikka The Ladykillers sijoittuukin selvästi nykyaikaan, elokuvan verkkainen tahti, uneliaat maisemat ja lavastus ovat kuin suoraan 1950-luvulta. Elokuvassa on runsain mitoin Coeneille tyypillistä sysimustaa huumoria, mutta veljesten parhaiden teosten tasolle The Ladykillers ei yllä, olkoonkin että tarinan siirto Englannista uneliaaseen mississippiläiseen pikkukaupunkiin on onnistunut hämmästyttävän hyvin. Tapahtumat etenevät hieman liian ennalta-arvattavin juonenkääntein tarjoamatta katsojan odottamia hätkähdyttäviä yllätyksiä. Elokuvassa nähtävä kasinon ryöstö on kuitenkin kerta kaikkisen riemastuttavaa katsottavaa.

Tom Hanks onnistuu elokuvan orkesterinjohtajana mainiosti, luoden hahmon, joka on yhtä aikaa karismaattinen ja täysin moraaliton. Koplan muidenkaan jäsenten tulkintoja ei käy moittiminen, vaan he onnistuvat tekemään karrikoiduista hahmoistaan vahvasti persoonallisia. Eikä kannata unohtaa rouva Munsonin liukasliikkeistä kissaa, jolla on tärkeä osa tarinassa. Cameo-rooleja bongaaville on tarjolla Bruce Campbellin muutaman sekunnin mittainen kohtaus elokuvan alkupuolella.

Kuva
Anamorfinen kuva on hyvälaatuinen, toistaen elokuvan pääkuvaaja Roger Deakinsin taltioimassa muodossa. Värisävyt ovat ajoittain hieman haalistuneen oloiset, mutta kyseessä on tarkoituksellinen taiteellinen ratkaisu. Kohinaa tai kuvanpakkauksesta johtuvia ongelmia kuvassa ei esiinny.

Ääni
Dolby Digital 5.1 -ääniraita toistaa elokuvan dialogin esimerkillisen kirkkaasti ja subwoofer pääsee näyttämään osaamistaan muutamassa kohtauksessa. Surround-kanavia hyödynnetään säästeliäästi tilavaikutelman luomiseksi.

Lisämateriaali
The Gospel of The Ladykillers
Kaksi laulua elokuvassa nähtävän gospel-kuoron esittämänä:

• Shine on Me (5:28)
• Trouble of This World (2:47)

The Slap Reel (1:37)
Marlon Wayans ottaa turpiinsa Irma P. Hallilta.

Danny Ferrington: The Man Behind the Band (11:05)
Lyhyt dokumentti miehestä, joka on tehnyt elokuvassa nähtävät musiikki-instrumentit.

Lisämateriaaliksi voinee lukea myös Disney-tyyppiset, levyä soittimeen syötettäessä pakkoesitettävät trailerit seuraavista elokuvista:

• King Arthur
• Starsky & Hutch
• Päämääränä Cold Mountain
• Hidalgo
• Miracle

Lisämateriaali on tekstitetty samoilla kielillä kuin elokuva, myös molemmilla kotimaisilla.

Yhteenveto
The Ladykillers on viihdyttävä musta komedia, joka ei kuitenkaan pääse samalle tasolle sen enempää parhaiden Coen-leffojen kuin alkuperäisen Naisentappajat-elokuvankaan kanssa. DVD on teknisesti laadukas, mutta lisämateriaalia on tarjolla niukasti.