Elokuva
Nuori pöllöpoika Soren (Jim Sturgess) kuuntelee ilta illan jälkeen haltioituneena isänsä kertomuksia Ga`Hoolen Suojelijoista, jotka kauan sitten kävivät taiston pahoja Puhdasrotuisia vastaan pelastaakseen pöllökansan pahan vallasta. Sorenin velipoika Kludd (Ryan Kwanten) ei ole alkuunkaan kiinnostunut menneistä, vaan hinkuu päästä jo metsästämään. Kun veljesten nahinoinnin seurauksena molemmat putoavat pesäoksalta alas maankamaralle, he saavat huomata legendan olevan hyvinkin totta. Puhdasrotuiset sieppaavat pöllönpoikasia, alistavat nämä kuunvalolle ja aivopesevät niistä sotureita tarkoituksenaan valloittaa koko maailma. Soren onnistuu uuden ystävänsä Gylfien (Emily Barclay) kanssa pakenemaan vihollisen raudoitetuista kynsistä ja päätyy reissuun kahden kovapäisen huhuilijan Diggerin (David Wenham) ja Twilight (Anthony LaPaglia) kanssa. Pöllönelikko ja mukaan matkaan luikerrellut lastenhoitajakäärme rouva Plithiver (Miriam Margolyes) lentävät halki meren kohti Suurta puuta, joka tarinan mukaan on Ga`Hoolen Suojelijoiden koti.

Vaikka Legenda Suojelijoista on koko perheen animaatioseikkailu, se sisältää siinä määrin hurjaa toimintaa ja pelottaviakin kohtauksia, ettei sitä kannata aivan pilteimpiä katsojia viedä katsomaan. Ohjaaja Zack Snyder (Dawn of the Dead (2004), 300 (2006), Watchmen (2009)) hyötykäyttää kolmatta ulottuvuutta näyttävästi, salpaa hengen näyttävissä lentokohtauksissa eikä pihtaile yksityiskohdissakaan. Pöllöt on animoitu viimeistä sulan kärkeä ja höyhenen hahtuvaa myöten äärimmäisen tarkasti ja elävästi. Jo nyt ohjaajan tavaramerkiksi muodostuneet superhidastukset toimivat myös detaljirikkaassa ja värikylläisessä animaatiossa ja ne tuovat lukuisiin toimintakohtauksiin tanakasti jännitteitä ja särmää. Oksennuspalloja tuottavien siivekkäiden käyttö koko illan elokuvan päätähtinä ei ole sekään ollenkaan pöllömpi idea, sillä hahmoihin on kaikesta huolimatta kuitenkin helppo samaistua. Kolmeen ensimmäiseen Kathryn Laskyn viidestätoista Guardians of Ga`Hoole -kirjasta perustuvan seikkailun ovat käsikirjoittaneet John Orloff ja Emil Stern.

Jim Sturgess on passelisti energinen Soren, kun taas velipoika Kluddina ääntelevä Ryan Kwanten jää hiukan sivulle. Uhkaa, karismaa ja karheutta tuovat taustalle mm. Geoffey Rush, Sam Neill ja Helen Mirren. Parhaat palat nokkivat David Wenham ja Anthony LaPaglia alituiseen toisiaan piikittelevänä parivaljakkona Diggerina ja Twilightina, joista jälkimmäisen lempiharrastuksia on myös trubaduurina toimiminen. Suomeksi dubatussa versiossa pöllöinä huhuilevat mm. Petrus Kähkönen (Soren), Heljä Heikkinen (Gylfie), Markus Blom (Kludd) Jani Alkio (Digger/Tonkija) ja Juha Muje (Twilight/Yönkajo).

David Hirschfelderin (mm. Australia, 2008) musiikki on suurelle orkalle sovitettua sinfonista elokuvamusiikkia, joka osaa oikeissa kohdissa nostattaa suuren sankaruuden ja vastaavasti myös hiljentyä herkemmäksi koskettavammissa kohtauksissa. Hirschfelderillä on taianomainen taito leikitellä tunnelmilla, käyttää instrumenttejä, jotka ensikuulemalta tuntuvat kuuluvat tyystin eri kategoriaan, mutta kuin varkain, onnistuvat luomaan erittäin toimivan soundimaailman, joka tuo huhuilijoiden maailmaan vielä yhden ulottuvuuden lisää.

Yhteenveto
Tarinaltaan suhteellisen tavanomainen fantasiaseikkailu sankaruuteen kasvamisesta, jonka taustalla kummittelevat tarinat Sormusten herroista ja maista, joihin päästään vaatekaappien kautta. Zack Snyder lataa kuitenkin sen verran jyhkeän täyslaidallisen silmäkarkkia ja häikäisevän komeaa toimintaa, että siivekkäiden sotureiden seurassa viihtyy mukavasti.