Elokuva
Suomalainen huumoriryhmä Kummeli nousi maansa lyhyelle Valtion tunnetut koomikot -listalle kertarysäyksellä vuonna 1991, kun ensimmäiset jaksot saapuivat eetteriin. Reikäpäähuumorin ja musisoinnin täyttämät sketsit toivat peltoja kuokkivalle Suomen kansalle läjän sekopäisiä hahmoja ja ison pinon hokemia, jotka ovat nykyään sulautuneet huomaamattomiksi arkiseen puheeseen. Sittemmin koomikot ottivat tuntumaa elokuvaan (Kummeli Stories, 1995), joskin tyylillisesti pystyteltiin sarjamuotoisissa sketseissä. Todellinen irtautuminen omasta menneestä tapahtuikin vasta 1996, kun päätettiin testata hieman vakavamielisemmän sarjan tekoa Lihaksien ja luotien muodossa.

Nyttemmin Vanaja-trilogian ensimmäisenä osana tituleerattu Lihaksia ja luoteja tuo tutut kasvot poliisisarjan eriskummallisten etsivien saappaisiin. Heikki Silvennoinen, Heikki Hela, Timo Kahilainen sekä Heikki ”Vanaja” Vihinen esittävät fiktiivisen Päärynämäen poliisilaitoksen ja koko paikkakunnan ykkösetsiviä, jotka kutsutaan apuun aina kun täkäläisten jauhoja varastetaan, radiossa esitetään hauskoja vitsejä, saksalaisterroristit uhkaavat ampua pormestarin tai paikallisväen nelirenkaisista häviää kumiosat ja niistä tehdään aikuisviihdekauppaan apuvälineitä. Kummeli-porukan tavaramerkit näkyvät jaksojen juoniselosteissa, mutta lopputulos on kuitenkin kovin vaimea.

Sekopäisten hahmojen sijaan päähenkilöt ovat suhteellisen normaalia väkeä, ja meno on muutenkin hieman maltillisempaa kuin Kummeli-sarjassa. Huumorin perusteet ovat kuitenkin entisellään, minkä takia Lihaksia ja luoteja on varsin väsähtänyt viritys. Sketsisarjassa hahmojen nimipelleily ja hulluus viedään äärimmilleen, kun taas poliisisarjassa käytetään täsmälleen samaa kaavaa, mutta sitä ei koskaan viedä perille saakka. Jaksokohtaiset vierailijakuuluisuudet (mm. Aake Kalliala, Jukka Puotila, Iiro Seppänen, Jope Ruonansuu, Vesa-Matti Loiri ja Heikki Kinnunen) ovat toki nimetty hassusti, mutta sen pitäisi ilmeisesti riittää komiikaksi. Ei enää 2000-luvulla. Ensimmäinen hauskahko jakso nähdäänkin vasta toiseksi viimeisen episodin pyöriessä.

Toisaalta tekijäporukka puhuu Lihaksista ja luodeista draama-sarjana, mitä sen ilmeisesti piti alun perin olla. Lopputulos on jonkinasteinen komedian ja draaman sekasotku, jonka kummatkaan aspektit eivät toimi niin kuin pitäisi. Se on liian komediallinen ollakseen vakavasti otettava draama ja liian tosikkomainen ollakseen naurettava komedia. Sarja, jonka huumori kukkii suolistokaasuista, hullunkurisista nimistä kuten Salvatore Campari tai Eichmann sekä tekoparroista ja silmälaseista. Pysykööt suutarit lestissään, ja Kummelit hahmoissaan, joita ei tarvitse rajoittaa draaman raameihin.

Tekniikka
4:3-kuvaa ei ole juuri restauroitu. Tarkkuudesta ei voi ylistyssanoja kirjoitella, mutta pääasia, että kuvasta saa selvää. Värit toistuvat suhteellisen hyvin, kontrastissa on puutteita ja laajemmat pinnat kärsivät muutenkin staattisuudesta. Liikesumeuttakin on haitaksi saakka. Stereoraita toistaa äänet aavistuksen verran liian hiljaa, mikä tosin korjaantuu volyymin nostolla. Vanhempien suomalaisten elokuvien ja sarjojen helmasynti, epäselvä puhe, vaivaa myös tätä julkaisua, mutta onneksi varsin harvakseltaan.

Lisämateriaali
Ajankohtaisen kakkosen toimittaja Salla Paajanen haastattelee Kummeli-ryhmän jäseniä vajaa puolituntia kestävässä haastatteluosiossa, joka kuvattiin vuoden 2007 kesällä. Se alkaa yllättävän suorapuheisesti, jossa tekijöiltä kysytään kuinka he ottivat sarjan lyttäyksen vastaan, mutta jatkaa tämän jälkeen hieman tutuimmille urille. Porukka kertoo kokemuksistaan sarjojen parissa auliisti omalla nöyrällä tavallaan. Levyltä löytyy lisäksi pilalle menneitä kohtauksia (18:11), joista irtoaa roimasti enemmän hupia kuin koko sarjasta yhteensä, sekä lyhyet promo-pätkät kahdesta tulevasta Vanaja-trilogian osasta, Lääkärit tulessa ja Jurismia!.

Yhteenveto
Lihaksia ja luoteja on Kummeleiden ensimmäinen yritys vakavamman sarjan parissa muutaman vuoden sketsiputken jälkeen. Yritys on lähinnä fiasko, jossa huumori ei kuki, mutta haisee sitäkin pahemmalle. Julkaisun parasta antia on sen viehättävä kansitaide, jota voi ihastella kaupan hyllyltä maksutta.