Jokainen itseään kunnioittava nuorukainen on jossain elämänvaiheessa lukenut ainakin yhden tai useamman Korkeajännitys-lehden ja tuntee sen mieleenpainuvan "Iskee kuin miljoona volttia!" -mainoslauseen. Nykyään kaikenlaiset jalkapallosta avaruuteen ja villiin länteen erikoistuneet Korkkarit olivat alkujaan 50-luvulla pääosin toisen maailmansodan tapahtumia kertailevia tarinoita. Sitä mukaa kun maailman suuremmat konfliktit antoivat myötä, myös Korkkarit laajensivat rintamiaan ympäri maapalloa.

Adrenaliinia tihkuvat ja luoteja sylkevät sarjakuvat olivat omiaan elokuvamuotoon, jotka, riippuen keneltä kysytään, onnistuivat tehtävässään vähintäänkin hyvin. Miehet olivat karskeja, luodit tappavia ja räjähdykset valtavia. Vaikkei virallista yhteyttä elokuvien ja sarjakuvien välillä olekaan, kyseiset, suoran toiminnan elokuvat nimettiin erittäin nopeasti korkkareiksi. Lajityyppi eli kultavuosiaan 60-luvulla, jolloin sellaiset klassikot kuin Navaronen tykit (eng. Guns of Navarone), Kotkat kuuntelevat (eng. Where Eagles Dare) ja Likainen tusina (eng. Dirty Dozen) ilmestyivät. Jokainen edellä mainituista on katsomisen arvoinen, mutta etenkin viimeisintä pidetään yhtenä genrensä virstanpylväänä ja todellisena korkkari-klassikkona.

E. M. Nathansonin samannimiseen romaaniin perustuvan Likaisen tusinan ohjaajaksi valikoitui lopulta Robert Aldrich, jonka aikaisempiin töihin kuuluu mm. mainio Helvetti 1944 (eng. Attack) - myös eräs korkkari-genren edustaja. Kuten monissa vanhemmissa sotaelokuvissa oli usein tapana, myös tähän valittiin nimekästä porukkaa pääosiin; Lee Marvin, Charles Bronson, Donald Sutherland, Ernest Borgnine ja Kojak-sarjastaan tuttu Telly Savalas. Yhdessä he tulivat muodostaneeksi osan likaisesta tusinasta.

Majuri Reisman (Lee Marvin) on kivenkova ja kuriton upseeri, joka välittää enemmän lopputuloksesta kuin tiestä määränpäähän. Hän ei piittaa auktoriteeteistä, mikä onkin johtanut hänet jo useamman kerran törmäyskurssille korkeampiarvoisten kanssa. Hänet määrätään kouluttamaan sotilasjoukko, jonka tehtävänä on natsi-päällystön eliminoiminen syvällä Ranskan maaperällä sijaitsevassa kartanossa. Joukko ei kuitenkaan koostu normaaleista sotilaista, vaan Reismanin on määrä kouluttaa kahdestatoista mielipuolisesta vangista taitavia sotilaita kuudessa viikossa. Vaikeinta ei suinkaan ole kouluttaminen, vaan itse kurin ylläpitäminen.

Korkkari-hengen mukaisesti elokuva sisältää luoteja ja ruudin katkua, vaikkakin vähemmissä määrin kuin asetoverinsa. Pääosa ajasta käytetään vankien kouluttamiseen sotilaiksi ja vasta loppu on pyhitetty itse toiminnalle. Toiminta kärsii hieman aikakautensa perityypillisistä osuma-voihkinta -kuolemista, mutta mikäli näille osaa ummistaa silmänsä, on lopputulos perin nautinnollista seurattavaa. Suuren osan ajasta vievä koulutusjakso sisältää enemmän kujeilua ja auktoriteettia kohtaan kohdistuvaa irvailua, joka kulminoituu lopulta loppuharjoitukseen armeijan parhaimmiston ja likaisen tusinan välillä.

Kuva
R2-julkaisu sisältää ainoan alkuperäiskuvasuhteella olevan, anamorfisen version elokuvasta. Kuva on kaikin puolin hyvää jälkeä vanhaksi elokuvaksi. Lievää kohinaa on havaittavissa läpi elokuvan, ja varsinkin lopun yöllä tapahtuvissa kohtauksissa mustan taso heikkenee hieman. Ajoittainen reunakorostus sekä vähäinen määrä roskia paljastuvat tarkkasilmäisimpien toimesta. Myös alun teksteissä on havaittavissa kuvan vääristymistä ja elokuvan aikana on satunnaista kuvan huojuntaa, joka saattoi olla jo alkuperäisessä printissä. Sen sijaan kuvan terävyys ja värit ovat ihailtavalla tasolla, vaikkei kumpikaan täysin referenssistä menekään.

Ääni
Perustason Dolby Digital 2.0 -miksaus ei kummempia elämyksiä tarjoa, joskaan useampikanavaisella miksauksella tuskin olisi merkittävästi parempaan päästykään. Dialogi ja tehosteet kuuluvat selkeästi niin sotakohtauksissa kuin harjoitusleirilläkin. Elokuva voitti aikanaan Oscar-palkinnon parhaista äänitehoista, mikä kertoo osaltaan leffan äänimaailman toteutuksesta.

Lisämateriaali
Operation Dirty Dozen -featurette (9:13) – Lyhyt mainospätkä elokuvasta, joka kaikessa huvittavuudessaan on melko hyödytöntä katseltavaa.

Levyltä löytyy lisäksi elokuvan traileri.

Yhteenveto
Dirty Dozen – Likainen tusina on genrensä tunnetuimpia klassikoita, eikä suotta. Vaikkei elokuva allekirjoittaneen suosituimpiin korkkarileffoihin kuulukaan, on se silti nautinnollista viihdettä, jonka nimekäs näyttelijäkaarti hoitaa homman kotiin ruudin ja raudan kera.