Intia, 1986. Viisivuotias poika Saroo (Sunny Pawar) odottaa veljeään Guddua (Abhismek Bharate) Kalkutan juna-asemalla, mutta kun tätä ei kuulu, Saroo päättää aloittaa etsinnät. Poika päätyy junaan, nukahtaa ja herää lopulta kaukana kotoaan, osaamatta edes kieltä, jota rajaseuduilla puhutaan. Monen mutkan kautta Saroo päätyy lopulta Australiaan, Sue ja John Brierleyn (Nicole Kidman ja David Wenham) adoptoimana, ja aloittaa elämänsä uudelleen. 20 vuotta myöhemmin aikuinen Saroo (Dev Patel) kokee vahvan muiston lapsuudestaan ja ryhtyy Google Mapsia käyttäen kartoittamaan tutuilta tuntuvia maamerkkejä ja sitä, missä hänen oikea kotinsa.

Garth Davisin ohjaama esikoispitkä Lion pohjaa lapsena Intiasta Australiaan adoptoidun Saroo Brierleyn omiin kokemuksiin. Davisin hallituissa hyppysissä Luke Daviesin adaptoimasta tarinasta on tullut koskettava ja sympaattinen matka ihmiseen, joka haluaa löytää omat juurensa. Yhtä lailla kuin kuuden Oscarin ehdokas (paras elokuva, miessivuosa, naissivuosa, musiikki, kuvaus, sovitettu käsikirjoitus) Lion kertoo Saroon tarinan ja ihmisen sisäisestä palosta löytää vastauksia, se todistaa myös nykyaikaisen teknologian hyvistä puolista, sillä ilman Googlen Earth-palvelua nuori mies tuskin olisi koskaan löytänyt perille. Davisin rauhallinen kerrontatapa sopii tunteikkaaseen matkaan mukavasti, antaa ihmisille tilaa ja aikaa kehittyä, eikä soita vääriä nuotteja edes koskettavimmissa kohtauksissa. Finaalin aidot filminpätkät istuvat kokonaisuuteen niin ikään hienosti. 

Greig Fraserin eläväisesti kuvaaman elokuvan vahvuuksia ovat myös hienot näyttelijäsuoritukset, joista eturiviin nousevat Dev Patelin (Slummien miljonääri, 2009) Saroo sekä Nicole Kidmanin sydämellinen adoptioäiti Sue. Sunny Pawar on syötävän sulkku nuorena Saroona ja Priyanka Bose aito Kamlana, Saroon biologisena äitinä. Rooney Mara nähdään aikuisen Saroon tyttöystävänä Lucyna.

Totuus on tarua ihmeellisempää, todistaa Lion. Koskettava elokuva on vahvaa vastalääkettä nykyajan kyyniselle elämänmenolle.