Elokuva
Manchesterilainen postityöntekijä Eric Bishop (Steve Evets) on kahta teini-ikäistä poikapuoltaan kaitseva viisikymppinen yksinhuoltaja, jonka elämä on kaoottisessa tilassa. Pojat pompottelevat itsekunnioituksensa kadottanutta isäpuoltaan miten haluavat, ja toinen nuorista tuntuu livenneen jo aikaa sitten lain väärälle puolelle. Lopulta paniikkikohtauksista kärsivän Ericin mitta tulee täyteen: menneisyytensä valintojen vuoksi syyllisyyttä tunteva mies päättää ottaa vastuun omasta ja poikiensa elämästä ja lähestyä uudelleen myös suurta rakkauttaan Lilyä (Stephanie Bishop), ensimmäistä vaimoaan, jonka nuoruudenhölmöyksissään tuli jättäneeksi. Yksin Eric ei tähän kaikkeen kuitenkaan pysty. Jalkapalloa intohimoisesti rakastavan miehen matkaa kohti parempaa huomista avittaa tämän suuri idoli Eric Cantona (itseään elokuvassa esittävä Manchester Unitedin entinen hyökkääjäsuuruus), jonka postimies-Eric kutsuu mielikuvitusystävän ominaisuudessa paikalle aina kun hän tuntee tarvitsevansa juttukaveria tai elämänhallintasparraajaa.

Ohjaajakonkari Ken Loachin Kultainen palmu -ehdokkaanakin ollut Looking for Eric on sympaattinen ja elämänmyönteinen draamakomedia, joka tunnetaan parhaiten siitä, että sen toisessa pääroolissa nähdään jalkapallouransa jälkeen näyttelijäntöitä tehnyt superkarismaattinen ex-ManU-pelaaja Eric Cantona. Nahkakuulalegendan sinänsä ilahduttava läsnäolo ei ole kuitenkaan ainoa syy uhrata elokuvalle aikaa. Looking for Eric käsittelee koskettavasti hyvin yleismaailmallisia aiheita vanhojen syntien sovittamisesta uuden alun mahdollisuuteen ja kertoo yhtä aikaa surullisen ja koomisen tarinan miehestä, joka etsii itseään kuuluisan ja itsevarman kaimansa avulla. Paul Lavertyn käsikirjoitus löytää Ericin ankeasta elämäntilanteesta herkullisia ristiriitoja ja tutkii kahden hyvin erilaisen elämän kokeneen miehen kautta myös menestymisen teemaa ja idolin ja fanin suhdetta.

Ken Loach on poliittinen elokuvantekijä, mutta Looking for Ericissä hänen poliittisuutensa ei ole nyrkkiä barrikadeilla puivaa sorttia. Yhteiskunnallisten ongelmien ratkomisen sijaan ohjaaja keskittyy hahmottelemaan tuuliajolla olevan miehen muotokuvaa, joka ei kuitenkaan jää irralliseksi ympäröivästä todellisuudesta. Loach ei olisi Loach, ellei yhteisöllä olisi lopulta suurin parantava voima. Vaikka ongelmiensa kanssa painiva Eric on lohduton ja masentunut, hän ei ole kuitenkaan tyystin vailla turvaverkkoa. Yhteisöllisyys löytyy työkavereiden ja muiden futisfanien joukosta, joiden joukkovoimaa ylistävä loppukohtaus hymyilyttää pitkään. Tapansa mukaan Loach katsoo maailmaa pienen ihmisen näkökulmasta ja suhtautuu henkilöihinsä loputtomalla lempeydellä.

Loach on Looking for Ericissä omimmalla alueellaan brittiläisen työväenluokan parissa. Vaikka elokuva sijoittuu harmaaseen ja ilottomaan suburbiaan ja sen henkilöiden ongelmat ovat paikoin raskaita, onnistuu vapautuneesti ohjaava Loach säilyttämään kertomuksessaan positiivisen ja kannustavan hengen. Arkirealismiin keveyttä tuo etenkin Cantonan kömpelöitä one-linereita hysteerisen hauskasti laukova hahmo, jonka suuhun semifilosofiset sananparret sopivat hyvin. Cantona suoriutuu hänelle räätälöidystä roolista mallikkaasti. Cantonan ohella postimies-Ericiä näyttelevä Steve Evets tekee hienon roolin raskaan työn ja elämän hymyttömäksi kuluttamana miehenä, joka löytää elämäänsä uuden ilon. Hänen avullaan 73-vuotias ohjaaja muistuttaa, ettei koskaan ole liian myöhäistä: niin jalkapallossa kuin rakkaudessakin on aina toivoa paremmasta.

Yhteenveto
Steve Evetsin ja Eric Cantonan saumaton yhteispeli tahdittaa Ken Loachin ohjaamaa hyvän mielen elokuvaa, josta muutkin kuin jalkapallofanaatikot löytävät roppakaupalla positiivista tulevaisuudenuskoa ja lämmintä huumoria.