Elokuva

Lost in Translation on kaunis elokuva. Sellainen, jonka kauniita kuvia katseltuaan ei oikein tiedä mitä ajatella. Tunteet ovat sekavia, ajatukset yrittävät pysyä jossain johdonmukaisessa, mutta niin ei käy. Elokuva, joka aiheuttaa tunteita ja elämyksiä katsojassaan on tehnyt tehtävänsä. Se on elokuvan olemassaolon tarkoitus. Lost in Translation on elokuvateos, joka täyttää raaminsa.

Bob Harris (Bill Murray) on hiipuva elokuvatähti, joka tienaa lähinnä mainoksilla. Hän on tullut melkoisen vastahakoisesti Japaniin tekemään viskimainosta. Ympäristö on outo, sillä kaikki kunnioittavat häntä ja ovat todella ystävällisiä. Kotiin Yhdysvaltoihin jäivät kaksi lasta ja vaimo. Charlotte (Scarlett Johansson) on tullut Tokioon valokuvaajamiehensä seuraksi. Kahden vuoden avioliitto Johnin kanssa on alkanut maistua jo puulta, kun mies paiskoo töitä päivästä toiseen, eikä oikein kiinnitä tarpeeksi huomiota vaimoonsa. Charlotten ja Bobin tiet kuitenkin kohtaavat vähitellen ja he alkavat nauttia toistensa seurasta. Mutta mistä on lopulta kyse? Rakkaudesta, ystävyydestä, sielunkumppanuudesta vaiko pelkästään lohdun tavoittelemisesta?

Elokuva keskittyy kuvaamaan niin ikään yltiöromanttisen asetelman siitä, miten kaksi ihmistä, joilla on periaatteessa samanlainen elämänfilosofia, kohtaavat maailmassa, joka poikkeaa heidän omastaan erittäin paljon. Se, että elokuva
sijoittuu maailman tiheiten asuttuun maahan, jossa ihmiset ovat kohteliaita vierailleen ja erittäin uteliaita kaikkea vierasta kohtaan, asettaa jo oman näkökulmansa ja kantansa kahden ihmisen yksinäisyyteen. Juonta voisi täten siis kutsua jopa nerokkaaksi.

Elokuvassa on kahden päähenkilön lisäksi muitakin henkilöhahmoja, mutta ne on kirjoitettu niin paperinohuiksi, etteivät ne herätä katsojissa muuta kuin ärtymystä, mikä lienee ollut elokuvan ohjaaja/käsikirjoittaja Sofia Coppolan tarkoituskin. Päähenkilöitä esittävät Murray ja Johansson ovat omissa rooleissaan kerrassaan loistavia. Murrayn hahmo on elokuvassa esillä huomattavasti enemmän kuin Charlottea näyttelevä Scarlett Johansson. Tämä on hieman hämmentävää, sillä Charlotten yksinäisyydelle ja tylsistyneisyydelle annetaan motiivi, mutta Bob Harris on katsojalle eräänlainen mysteeri. Miksi hän sitten on yksinäinen tai tylsistynyt? Mitä hän oikeastaan hakee elämältä?

Tämä elokuva hakee vertaistaan. Elokuvia, jotka pistävät todella miettimään ja saavat katsojan tuntemaan hämmentyneeltä, ilmestyy ehkä yksi tai kaksi kymmenessä vuodessa. Sofia Coppola on tehnyt erinomaista työtä. Ja tästä yhtenä todisteena on vuoden 2003 Oscar-juhlissa saavutettu "Parhaan alkuperäisen käsikirjoituksen" Oscar-palkinto. Elokuva oli ehdolla myös "Parhaan
miespääosan" Oscariin, mutta Murray hävisi sen Clint Eastwoodin ohjaaman Mystic Riverin pääosanesittäjälle (Sean Penn). Muuallakin paljon tunnustusta ja palkintoja kerännyt Lost in Translation todistaa, millaista loistava henkilöohjaus voi parhaimmillaan olla. Käsikirjoituksessa ei voi kuvailla kaikkia eleitä, ilmeitä ja liikkeitä ja se jää nimenomaan ohjaajan tehtäväksi. Tietenkin tämä on helpompaa, kun pohjalla on ohjaajan oma käsikirjoitus, mutta kaiken kaikkiaan homma on hyvin hanskassa eikä ylilyöntejä tapahdu.

Lost in Translation ei sovellu mihinkään tiettyyn genreen. Se on osaksi draamaa, komediaa ja rakkauselokuvaa, ehkä jopa hieman farssiakin. Ei voi tarpeeksi korostaa tämän oudon sekasikiön arvoa lähestulkoon täydellisenä elokuvana, joka seisoo täysin näyttelijöidensä ja luonnollisesti myös elegantin ja kauniin ohjaaja/käsikirjoittaja Sofia Coppolan harteilla.

Kuva

Anamorfinen 1,85:1 kuva on hieman kohinainen kautta linjan, mutta jotenkin se sopii elokuvan henkeen. Lost in Translation on kuvattu lähes kokonaan Japanissa ja kuten making of -dokumentissa paljastuu, niin osa materiaalista on kuvattu hieman kyseenalaisin keinoin ja melkoisella kiireellä (kuvaukset kestivät kaiken kaikkiaan 27 päivää), joten välttämättä paikanpäällä tehtävään kuvan hienosäätöön ei ole ollut aikaa.

Ääni

Levyltä löytyy normaalin 5.1 Dolby Digital -ääniraidan lisäksi myös DTS-äänet. DTS vie pisteet kotiin dynaamisemmalla otteella. Musiikkia ei hehkuteta liikaa ja tilatuntua tuo lisää mainio äänimiksaus. Kanavista kantautuva Japanin äänimaailma on kaikessa kaoottisuudessaan huumaavaa. Ääniraidalta löytyy pieniä vivahteita jokaiseen hetkeen elokuvassa.

Lisämateriaali

"Lost" on location (29:43) on lähes puolituntinen making of -dokumentti, jossa vieraillaan elokuvan kuvauspaikoilla seuraamassa kohtauksien valmistelua ja kuvauksia. Ääneet pääsevät mm. Bill Murray, ohjaaja Sofia Coppola ja tuottaja Ross Katz. Harmillista sinänsä, että Murray on lähestulkoon ainoa elokuvan tähti, jota dokumentissa kuullaan. Johanssonin fanit tulevat pettymään melkoisesti kun
tähtösestä ei näytetä kuin pari vilahdusta.

Matthew's Best Hit TV (4:39) näyttää kokonaan Bill Murrayn henkilöhahmon Bob Harrisin vierailun elokuvan Matthew's Best Hit TV -televisiosarjassa.

Conversation with Bill Murray and Sofia Coppola (9:30) on lyhyt haastattelu elokuvan ohjaajan ja päätähden kanssa.

Mukana on myös viisi poistettua kohtausta, elokuvan traileri ja Kevin Shieldin musiikkivideo (3:00) City Girl, joka sisältää kohtauksia elokuvasta.

Yhteenveto

Hieman outo, mutta sinänsä täydellinen elokuva. Lost in Translationin ohjaaja ja käsikirjoittaja Sofia Coppolaa voi hyvällä omallatunnolla kehua isänsä Francis Fordin tasolla olevaksi elokuvantekijäksi. Elokuvan päätähdet ovat rooleissaan
niin täydellisiä kuin mahdollista.